Ystävälliset ihmiset tekevät minut iloiseksi

Ai maailma, toisinaan sitä yllättyy niin hirmuisen positiivisesti. Kerroin jo, että olen saanut verhot. Verhotangon olin ostanut jo kauan sitten, mutta kun en omista poraa, on se toistaiseksi odottanut seinälle pääsyä olohuoneen nurkassa. Kun täydelliset verhot löytyivät, tuli yhtäkkiä kiire löytää porausapua. Asiasta oli alustavasti jutusteltu Lindan kanssa, Vepsis kun omaa poran. Kävi ilmi, ettei tämä ilta kuitenkaan käy ja arvelin, että kaipa jotenkin selviän vielä tästä viikonlopusta ilman verhoja. Vaan kuinkas sitten kävikään! Vepsis soitti juuri, että on kanniskellut poraa pitkin kaupunkia ja sopisiko mitenkään, että illemmalla tulisi auttamaan pulaan jäänyttä verhonasentajaa. Ruuvejakin kuulema on. Voi että miten ystävällistä, iloiseksi tulin siitä.

Ikävät ihmiset puolestaan vihastuttavat minua. Tiistai oli töissä jotakuinkin epätoivoinen päivä. Päivän kruunasi kansalaispuhelu joltakulta erityisen sekopäiseltä mieheltä joka oli huolissaan siitä, että demarit ovat säätäneet Suomen lait siten, että äiti aina voittaa huoltajuuskiistat vaikka heidänkin Elina kyllä tykkää isästä. Ja Halonenkin on huono presidentti, "harppu antoi itselleen palkankorotuksenkin". Lisäksi hän tenttasi sotahistorian tuntemustani, tiedänpä nyt, että Suomen kenttätykistön on kehittänyt joku Nenonen, Itä-Suomesta kuulemma kotoisin. Päätin puhelun siinä vaiheessa, kun soittaja tiedusteli mielipidettäni siihen, jos hän ajaisi bensarekalla Järvenpään puistobluesissa ihmisten päälle ja ampuisi konekiväärillä kaikki, jotka yrittäisivät pelastaa alle jääneitä tai sammuttaa tulipaloa. Että näin, muuta en oikein osaa sanoa.

Eilinen oli elämäni turhin päivä, siitä ei ole mitään kerrottavaa. Mutta tämä päivä on ollut parempi ja aurinkokin on tänään ollut niin punainen, että sielua lämmittää. Ja talojen katoilta roikkuu suunnattomia jääpuikkoja (ja koska olen ylpeä siitä, että osaan laittaa tuohon jääpuikkokuvan, niin teen niin). Sehän tarkoittaa sitä, että ihan justiin on kevät! Hih, ja sitten pääsee viimeinkin parvekkeen kimppuun. Tänä vuonna ei tarvitse kanavoida parveketuskaansa muiden parvekkeisiin. (Kiitos Katri, että sain lainata sinun partsia viime vuonna :)) Mutta tulossa on siis jälleen yhdet parvekkeenlaittotalkoot: shoppailua, asentelua, ruokaa ja sopivissa määrin olutta. Oh, en malta odottaa!

Elämässä pitäisi olla enemmän hyviä päiviä. Huonot päivät ovat ihan tyhmiä.