Minulla on pinkki seinä!

Joskus loistavia ajatuksia joutuu odottamaan hetken jos toisenkin. Eteisen ja makuuhuoneen värimaailmat ilmoittautuivat jotakuinkin kuukausi muuton jälkeen, mutta olohuoneen syvin olemus ei millään halunnut tulla esiin. Edellisen asukkaan beiget boordit tuijottivat masentavina seinältä ja ilkkuivat epätoivoiselle sisustajalle kuukausitolkulla. Kerran jo päätin, että huoneesta tulee vaaleanvihreä. Se tuntui hätäratkaisulta, mutta toki tyhjää paremmalta. Vaan ei vaaleanvihreä käy tummaan turkoosiin ja punaiseen, asunnosta tulisi repaleinen eikä laisinkaan kokonaisuus. Tänään, huonoista päivistä ehkä huonoimpana koin valaistumisen: Seinä on oleva pinkki, ei tyttömäisen vaaleanpunainen, vaan niin pinkki kuin kaupasta löytyy. Näin kävi, huoneen persoona on löytynyt. Myös ikuinen olohuoneen värityskirous on nostettu yltäni - aiemmissakin asunnoissani juuri olohuoneen sielun etsiminen on tuottanut eniten tuskaa.

Pinkki jo sinänsä on hauskaa. Erityisen hauska oli myös nuori nainen, jolta maalin ostin. Kertoi kokevansa pakottavaa tarvetta olla myymättä ihmisille kaikenmaailman beigejä ja eri kerman sävyjä. Kerroin petroolinturkoosista makuuhuoneestani, hänellä on samanvärinen eteinen. Luonnollisesti jaoin myös riemutarinan verhojen löytymisestä ja hän pyysi lupaa matkia minua. Ei haitanne, jos minulla ja Arabian Teesin myyjällä on samanlaiset verhot. Mukavaa oli muistaa ja huomata, että maailma on mukavia ihmisiä täynnä, jos nyt joukkoon jokunen epäkypsempikin yksilö mahtuu. En meinannut malttaa lähteä kaupasta pois.

Lisäksi sain tänään kukkia. Itseltäni. Suuri tarve ympäröidä itseni viherkasveilla on viime aikoina ottanut minut valtaansa. Mutta tämä ei liene erityisen paha asia. Nyt menen istuttamaan uusia tuttavuuksiani.