Viimein on parvekesää! Hihhei!

Sunnuntaina laiskotti aivan valtavasti. Sohvalla maatessani podin syvää syyllisyyttä siitä, että mieletön auringonpaiste menee ulkona hukkaan ja unelmoin lähteväni lenkille paistattelemaan. Vaan laiskotus oli niin armoton, etten edes viitsinyt laittaa silmiä päähäni eli lenkillä olisin törmäillyt sokkona. Sitten, kuin auringonsäde keväiseltä taivaalta, minuun iski valaistuminen: Minullahan on parveke! Asuntoa ostaessani ykköskriteeri oli parveke. Syksyllä kun muutin Helsinkiin olin haljeta ylpeydestä, omistin ikioman parvekkeen! Olisin tahtonut kalustaa sen heti ja istua kaiket päivät ulkona. Vaan sillon oli kylmä ja satoi ja tuiskusi. Talven mittaan parvekkeen olemassaolo oli jotenkin päässyt unohtumaan. (vaikea on selittää, mihin sitten arvelin ylimääräisen oven olohuoneeni seinässä vievän) Mutta nyt löysin sen taas! Intoa täynnä olen jo tehnyt parvekesuunnitelmankin, enää täytyy päästä parveketavarakauppaan. Onnekseni Esa lupasi lainata autoa, niin etenee tämäkin projekti. Viikonloppuna aion nauttia aamiaista pihalla!