Sairauksia

Olen sairas henkilö. En erityisen pahasti, mutta pieniä riesoja on sitäkin enemmän. Tai ehkä vaan kiinnitän vikoihini normaaleja kanssahenkilöitä enemmän huomiota. Todennäköisin diagnoosi on siis luulotauti. Joku viisas tosin taannoin hesarissa kirjoitti, että turhia lääkärikäyntejä ei ole. Jospa vaikka fyysinen vaiva onkin olematon, on ihmisen lääkäriltä saama huomio vähintäänkin hyväksi kärsivälle mielelle. No, niin tai näin, viime viikon apteekkilasku oli 70€.

Terveysseikkoihin liittyen Sohvi kirjaili äskettäin blogissaan julkisen terveydenhuollon tuskista. Eritoten sairaan ihmisen ärsytyskynnystä häiriköi se, että liian usein joutuu todistelemaan olevansa oikeasti hoidon tarpeessa, tästä olen Sohvikaisen kanssa oikein paljon samaa mieltä. Aihetta kommentoidessani lupailin kirjata kansan lueskeltavaksi ukkoni joskus historian melskeessä kirjoittaman runon, joka osuu aiheeseen tai vähintäänkin sen viereen. Luonnollisesti tämä kuulostaisi erityisen paljon hauskemmalta aidolla savolla lausuttuna kuin kirjoitettuna, mutta isovanhemmilla kun on tapana siirtyä ennemmin tahi myöhemmin ajasta toiseen, joudumme tyytymään kirjoitettuun versioon. Runo pohjaa tositapahtumiin ja aitoon henkilöön, jonka työkyvyttömyyseläkehakemus oli hylätty (tottahan julkisen puolen "ettehän te nyt oikeasti ole sairas" -asenne ulottuu myös perus terveyspalveluiden ulkopuolelle, samaa salaliittoa ovat tukemassa muutkin). Hän tahtoi valittaa asiasta Kelan lisätylle hallitukselle ja kääntyi ukkoni puoleen, hän kun oli Kelan palveluksessa. Sittemmin miesparka lienee saanut rauhan tämän maailman vaivoista:

Lisätylle hallitukselle

Tää on valituskirje, oi hallitusherrat
olen eläkettä anonut jo useammat kerrat,

mut' aina ne hakemuksein hylätä ties,
vaikka varmasti olen minä sairas mies.

On syömmeni sairas kuin sykkivä möykky
on rinnassa tuska ja selkä on köykky.
Lie iskiassärky, tai noidan lie nuoli,
ja vielä virtsaamisvaivoista on ainainen huoli.

On korvani kuuro ja päälaki kalju,
jalkoja kolottaa ja olo on halju.
Lie sapessa kivet tai haavainen maha,
kun ain atrian jälkeen on olo niin paha,
että naamassa vallan on vääntynyt miini.
Oon sisätautilääkärin mannekiini.
Vielä keuhkot on laajat kuin Äänisen laine
ja humina päässä, kun veressä on paine.

Siks valitusta tätä hylätkö älkää.
Mä kurjuutta nään ja nään myös nälkää.
Jos apua ei tule tähän valitusvirteen,
niin silloin joutanen vaikkapa hirteen.

- Arvo Heiskanen -

Kuva: Veera J. Kuubalainen kadunlakaisijakin saattaa haluta eläkkeelle. Tällä ei ole minkään kanssa mitään tekemistä, mutta pitihän tähän nyt joku kuva saada.