Kertomus talosta
Kerran oli sellainen talo, joka oli ulkoa melko nätti, mitä nyt nurkat ja ikkunanpuitteet hieman repsottivat. Talossa asui monen monta ihmistä, toiset oikeinkin onnellisia, toisten elämässä oli toki parantamisenkin varaa, joidenkin kuulumisista ei ollut kukaan kuullut aikoihin.
Vaan talossapa oli ongelma, joka ei heti päällepäin näkynyt. Katto oli heikossa kunnossa, paikoin peräti läpimätä. Talon asukeista valittiin aina jotkut onnekkaat pitämään kattoa ylhäällä, etteivät ohikulkijat huomaisi katon huonoa tilaa. Nuo muutamat valitut ponnisteliva kaikin voimin pitääkseen talon kasassa. Vaan eivät ihmisen voimat loputtomiin riitä ja niinpä he yksi kerrallaan lyhistyivät taakan alla. Eipä hätä ollut tietenkään minkään näköinen, aina talon asukeista löytyi uusi hyväuskoinen katonkannattelija.
Eräänä päivänä hyväuskoiset asukit loppuivat. Sen pituinen se.
Vaan talossapa oli ongelma, joka ei heti päällepäin näkynyt. Katto oli heikossa kunnossa, paikoin peräti läpimätä. Talon asukeista valittiin aina jotkut onnekkaat pitämään kattoa ylhäällä, etteivät ohikulkijat huomaisi katon huonoa tilaa. Nuo muutamat valitut ponnisteliva kaikin voimin pitääkseen talon kasassa. Vaan eivät ihmisen voimat loputtomiin riitä ja niinpä he yksi kerrallaan lyhistyivät taakan alla. Eipä hätä ollut tietenkään minkään näköinen, aina talon asukeista löytyi uusi hyväuskoinen katonkannattelija.
Eräänä päivänä hyväuskoiset asukit loppuivat. Sen pituinen se.
3 Comments:
At 4:12 pm, Arto J. Virtanen said…
Kun tarvitset apua uusien peruskannatinpalkkien kanssa, niin ole yhteydessä. Voimia Veeruska!!
At 8:02 pm, Katri Söder said…
Sinä ihana valittu katon kannattelija, tehtävä voi olla raskas mutta muista että kun hätä on suurin on ystävä lähellä. Voit siis aina könytä kaksi kerrosta alaspäin ja tulla hakemaan halauksen. Voimia, suukkoja ja suklaata!
At 9:22 pm, Anonymous said…
Ihan kuin olisin joskus käynyt tuossa talossa...
Post a Comment
<< Home