Huono, huonompi, huonoin päivä
On tälle päivälle erityisen kuvaavaa, että nyt kello on sata ja istun Janin sängyllä tätä kirjoittamassa. Kas, kun puolen yön tienoilla kotiin mennessäni havaitsin, että kotiavaimet ne taitavat olla työpöydällä toimistolla. Olin tätä odottanut, aavistin, että näin käy jossain vaiheessa ja nyt niin kävi. Ja nyt vituttaa.
En tahdo huomenna tehdä mitään. En ehkä myöskään ensi viikolla.
And as I've promised to people that this'll be a bilingual blog, here it goes: this has truly been the crappest day for a long long time. Left my home keys at the office so won't sleep in my own bed tonight. Crap, shit & all other rude words I can think of.
Oh well, never mind, might as bloody well go to bed, will have nightmares anyway.
En tahdo huomenna tehdä mitään. En ehkä myöskään ensi viikolla.
And as I've promised to people that this'll be a bilingual blog, here it goes: this has truly been the crappest day for a long long time. Left my home keys at the office so won't sleep in my own bed tonight. Crap, shit & all other rude words I can think of.
Oh well, never mind, might as bloody well go to bed, will have nightmares anyway.
posted by Veera @ 00:54
3 Comments:
At 9:42 am,
Arto J. Virtanen said…
Eikö ollutkin virkistävää nukkua Janskun kainalossa? ;) Honestly, feel sorry for you.
At 11:20 pm,
Jani Ryhanen said…
kerro Veera kulta sentään miten hauskaa meillä oli shoppaamassa ja konsertissa...ja miten paljon maailma taas paranikaan ;o)
tuo avain episodi olikin hieman epämiellyttävämpi..
At 6:53 pm,
Unknown said…
Juu, kyllä se Veera siitä. Aina me "karjalaiset" pärjätään, vaikka itkuvirsiä välillä veisataankin. Jos olisin äärimmäisen itsekäs, sanoisin, että kiva tietää että muillakin joskus elämä heittelee. Mutta sitähän en tietenkään tee. :) Parempaa huomista.
Post a Comment
<< Home