Tsädäm - parveke on valmis
Tai no, eihän mikään ole koskaan valmis ja aina voi hioa ja parannella. Ja yhtä lattialaattaakin täytyy vielä hieman sahata (kaikki sahan omaavat toverit, huom.). Mutta kasvit ovat ruukuissaan, omatekoinen (ja myös vähintäänkin sopivasti kotikutoisen näköinen) pajuristikko köynnöskrassin kiipeilytelineeksi on kyhätty, seinäkoukussa roikkuu lyhty odottamassa vähemmän aurinkoisia hetkiä ja kukkien väri täsmää lattiaharjaan, kuten kuvasta näkyy. Pari kuukautta sisäkasvatuksessa ollut basilikakin pääsi tänään ensimmäistä kertaa ulos ottamaan aurinkoa.
Hienointa on tietenkin se, että huomenna alkaa oikeasti kesä = parvekebilekausi! Ja heti, kun jo aamusta on sen verran lämmin, etteivät paahtoleivät kylmene lautasella, alkaa myös parvekeaamiaiskausi. Viimeiset 22 vuotta olen joutunut elämään vailla vakituista mahdollisuutta parvekeaamiaisiin, vaan nyt loppuu sekin kärvistely!
Se, että parvekeprojekti on parin viime päivän aikana edennyt näinkin hyvää vauhtia johtunee siitä, että olen yksinkertaisesti pohjattoman iloinen ollessani edelleen hengissä liittokokouksen ja 100-vuotisjuhlien jälkeen. Jossain vaiheessa viime viikon loppupuolella olin vakuuttunut siitä, että henki menee ennen sunnuntaiaamua. Vaan toisin kävi ja ohi on. Onneksi tämän kokoisia liittarispektaakkeleja on vain joka toinen vuosi. Joskin siirtymiseni uusiin tehtäviin varmisti sen, että olen näillä näkymin järjestämässä myös sitä seuraavaa 2008...
Hienointa on tietenkin se, että huomenna alkaa oikeasti kesä = parvekebilekausi! Ja heti, kun jo aamusta on sen verran lämmin, etteivät paahtoleivät kylmene lautasella, alkaa myös parvekeaamiaiskausi. Viimeiset 22 vuotta olen joutunut elämään vailla vakituista mahdollisuutta parvekeaamiaisiin, vaan nyt loppuu sekin kärvistely!
Se, että parvekeprojekti on parin viime päivän aikana edennyt näinkin hyvää vauhtia johtunee siitä, että olen yksinkertaisesti pohjattoman iloinen ollessani edelleen hengissä liittokokouksen ja 100-vuotisjuhlien jälkeen. Jossain vaiheessa viime viikon loppupuolella olin vakuuttunut siitä, että henki menee ennen sunnuntaiaamua. Vaan toisin kävi ja ohi on. Onneksi tämän kokoisia liittarispektaakkeleja on vain joka toinen vuosi. Joskin siirtymiseni uusiin tehtäviin varmisti sen, että olen näillä näkymin järjestämässä myös sitä seuraavaa 2008...
3 Comments:
At 3:43 pm, Katri Söder said…
Ihanaa, parvekekausi on yksi onnelliseksi tekevistä asioista. Minäkin olen menneet kaksi päivää lötkötellyt Veeran rakentamalla parvekkeellani ja ollut onnellinen. Jaksaisipa/osaisipa vielä kukittaa sen parvekkeen...
At 2:00 pm, Veera said…
Vihjailetko, että pitäisi olla toiset parveketalkoot - sellaiset, joilla paneuduttaisiin parvekkeen viherryttämiseen? ;)
At 2:00 pm, Anonymous said…
Veera, seuraavan liittarin tekeminen on jo paljon helpompaa, kun tietää, mikä kaikki voi mennä pieleen.
Katri, kukittamisessa ei ole mitään osaamista. Kauppaan vain ja ostamaan juuri sellaisia kukkia joista pitää. (No, ehkä vähän kannattaa valita auringosta pitäviä paahteiseen paikkaan jne.) Ja ainahan on ystäviä, jotka konsultoivat mielellään.
Post a Comment
<< Home