Tilinpäätös

Opiskelut on opiskeltu. Aurinko paistaa nykyään kirkkaammin ja vapaapäivät ovat aidosti vapaapäiviä. Palkinnoksi gradun valmistumisesta sain kanavapaketin. Sen lupasin itselleni jossain vaiheessa, kun kirjoittaminen ei vähempää olisi voinut kiinnostaa, vaan olisin halunnut katsoa BBC Foodia. Kesällä voin mennä mökille ilman sanakirjoja. Uusi MacBook pääsee kuitenkin mukaan - siihen en edes ole asentanut kyrilliikkaa. Vanha koneeni Armas siirtyy eläkkeelle.

Mitä sitten jäi käteen opiskelusta ja Tampereella asumisesta? Ihmiset pyytävät minua mieluusti matkaoppaaksi Venäjälle. Juurikaan sen enempää en tällä hetkellä haluakaan venäjän kanssa olla tekemisissä. Opiskelualan valinta kun oli väkinäinen jo alun perinkin ja valmistumisen viivästyminen erinäisistä syistä ei ainakaan parantanut minun ja venäjän kielen suhdetta. Itäsuomalaista leipää parempaa ei olekaan, mutta toisinaan, esimerkiksi eilen, ostan Leivon Arinarievän tai jonkin muun tamperelaisen herkun. Mustamakkaraa en kuitenkaan oppinut syömään. Ai niin, ja ylioppilaslakissani on erilainen kokardi kuin ihmisillä keskimäärin.

Coventryssa opiskelusta pidin, vaikkei paikka mikään paratiisi olekaan. Olut ainakin oli hyvää. Edelleen kaipaan Englantiin. Ehkä jonain päivänä menen taas. Ja ehkä joskus harrastuksen vuoksi vielä perehdyn lisää englannin fonetiikkaan. Se oli kaikkein parasta kaikessa. Foneettinen kirjoitus ja englannin eri aksenttejen foneettisten erojen pähkäily - nami! Fonetiikasta olisin voinut ehkä innostua jopa ammatillisessa mittakaavassa, ellei TASY olisi vienyt mukanaan.

Ennen luulin, että jos ylipäätään asun Suomessa, asun aina Tampereella. Poismuuttamisen tarve tuli yllättävän äkkiä - kuukaudessa alkusyksystä 2005 seinät kaatuivat päälle siinä määrin, että pois oli päästävä ja pian. Onnistuin onneksi olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ei sille seinien kaatumiselle mitään yksiselitteistä syytä ollut. Kai siinä oli kyse eteenpäin siirtymisestä. En tarkoita tätä loukkauksena Tamperetta tai tamperelaisia kohtaan, mutta enää en sinne muuta. Se aika oli ja meni.

Erilaisia ihmisiä on matkan varrella tullut vastaan, pysähtynyt ja jatkanut matkaa. Ystäviä on tullut enemmän kuin mennyt, vihamiehiä ei toivottavasti ole kovin montaa. Ihmisistä kai tässä kaikessa on kyse. Oloni on rauhallinen. Hyvä niin.