pieniä ajatuksia

Elämästä. Maailmasta. Asioista, joita muut eivät edes huomaa.

Tuesday, January 08, 2008

Puolikkaita kirjaimia

Tipuin eilen kynnykseltä. Kyllä. Kynnykseltä. En tiennyt, että se on mahdollista. Mutta riittävä määrä kolmiolääkkeitä, niin sekin onnistuu.

Kynnykseltä putoamisen ohella olen muutenkin saavuttanut pohjan. Niskani on niin jumissa, että näköä haittaa. Kirjaimellisesti. Sunnuntaina kirjaa lukiessani hävisivät kirjaimista vasemmat alakulmat. Se oli hieman hämmentävää. Lääkäri (jonne menin tietenkin vasta seuraavana päivänä joistain kehoituksista huolimatta) oli maltillinen ja päätti, että kokeillaan ensin niskan fiksausta ennen kuin lähetetään todennäköisesti turhaan neurologien sörkittäväksi ja sittenpä sain ihan piikillä joitain aineita. En tullut kysyneeksi, että mitä lienivät, mutta letkeä ja vähemmän särkyinen olo niistä tuli. Ja sitten varmuuden välttämiseksi, kun ensin olin makaillut lääkäriasemalla fiilistelemässä, en saanut mennä minnekään yksin. Josta syystä vielä kertaalleen kiitos Janille, joka
(ennen kuin itse itsensä teloi yhtä huonoon kuntoon) nouti minut lääkäristä toimistolle ja Juhanille, joka erityisen ystävällisesti pikavaroituksella majoitti minut sohvalleen. Tuli lapsuus mieleen, kun odotti toimettomana toimistolla, että seuraava hoitaja pääsisi töistä ja veisi kotiin.

Kaikella on hintansa. Niska suuttui lopullisesti ilmeisesti siitä, että ahkerana opiskelijana sain viime viikolla aikaiseksi erään jotakuinkin vuodesta -99 roikkuneen kirjallisuusesseen. Hyvä minä, huonompi niskalle. Mielestäni venyttelin tavallista enemmän lomalla, mutta ilmiselvästi en riittävästi. Aiheena esseessä oli neuvostoliittolainen teinirakkaus Vasili Aksjonovin teoksessa Matkalippu tähtiin - suositan herttaisella lämmöllä. En ole enää se ikuisuusopiskelija, jolta puuttuu puolikas gradu, yksi luentopäiväkirja ja kaksi kirjallisuusesseetä. Olen se, jolta puuttuu puolikas gradu, luentopäiväkirja ja yksi essee. Jee! Ja se kirja, josta hävisi palasia kirjaimista on esseetä varten sekin: Andrei Platonovin Tshevengur. Valmistuminen on kulman takana, tunnen sen luissani!

Jälkeenkin päin voinee vielä tehdä uuden vuoden lupauksia? Venyttelen säännöllisesti. Käyn hierojalla. Taukojumppaan töissä ja gradua kirjoittaessa säännöllisesti. Ja käyttäydyn muutoinkin vastuullisesti kroppani kanssa - tässä iässä ei ilmiselvästi ole enää varaa pelleillä.

Päätän tämän sekavuuden täältä tähän. Lääke painaa silmiä kiinni.

1 Comments:

  • At 8:18 pm, Anonymous Anonymous said…

    VOIH! onko olo jo helpottunut? Tiedätkö, mä kärsin samasta ongelmasta, marika on jäykkis! Lääkäri voivottelee, mutta mä voivottelen vielä enemmän. Oireilut alkaa pikkuhiljaa viitata öiseen hampaiden narskutteluun ja puremiseen. Eli vaihtoehtoina mulle on tällä hetkellä hammaskiskot (hintavat, ja kuka perhana haluaa maksaa siitä, että saa pilata yöunensa?) tai naamahieronta! Taidan kallistua jälkimmäiseen. -Marika

     

Post a Comment

<< Home