Stressi ja 5.34

Mikä siinä on, että aamuisin viime aikoina klo 5.34 on ollut ehdoton hittiaika herätä (jonain aamuna on tosin venähtänyt ja olenkin herännyt vasta 5.36). Sillä, mihin aikaan menen nukkumaan, ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Puoliltaöin, kymmeneltä tai johonkin aikaan siltä ja väliltä - aamulla en saa nukutuksi vaikka päälläni seisoisin. Tai sitä nyt en oikeasti ole kokeillut, kun en osaa, mutta silti.

Luulen, että tähän kaikkeen on syy ei Peggyssä, niin kuin Samuli Edelman aikoinaan väitti, vaan gradussa. Tai ei yksin gradussa, mutta gradussa ja suuressa Suomen-kiertueessani yhdessä. 30 päivän ajalle sattuu matkapäiviä jotakuinkin 13. Tästä johtuen kotini näyttää lähinnä siltä, että pommi olisi räjähtänyt. Avaamatonta postia ja purkamattomia matkalaukkuja kaikki nurkat täynnä.

Mutta se gradu: teoriaosuus valmistunee huomenna. Ja se on sitten samalla se yhtä kauan tekemättömänä roikkunut seminaarityö. Jee! Sitten analyysin kimppuun. Sen pitäisi kai olla hauskaa. Tahtoisin, että siihen vaiheeseen liittyisi myös yhtenäiset yöunet ainakin kahtena yönä viikossa. Muuta en toivo. En mitään muuta. Kiitos.