Aikuista
Teininä ajatteli, ettei koskaan aikuistuisi. Halveksui kaiken maailman aikuisuusjuttuja ja suuttui, jos joku väitti, että kyllä se aika vielä koittaa. Niinpä niin. Esimerkkejä:
- Asuntolainastani en nyt mainitse mitään - siinä riittää aikuisuutta siinä määrin, että käsityskykyni ei oikein vieläkään riitä.
- Taannoin pari vanhaa opiskelukaveria oli kylässä. Söimme ja jutustelimme aikuiseen tapaan, päällimmäisenä puheenaiheena olivat kodin viherkasvit, niiden hoito ja viihtyminen itse kunkin ikkunalaudalla. Sitten pohdimme kyseisten kavereiden kolmenkympin kriisiä (minähän olen paljon nuorempi eikä kriiseily ole vielä ajankohtaista).
- Aikaisemmin en erinäköisillä reissuilla koskaan voinut käsittää, miksi paikasta toiseen ryntäilyn ja riekkumisen välissä täytyi aikuisten mielestä käydä hotellihuoneessa lepäilemässä. Viime viikolla (ja niin kovin monta kertaa muulloinkin viime aikoina) mikään ei ollut niin loistavaa, kuin puolen tunnin päiväunet hotellissa pitkän messupäivän jälkeen ennen Pirin tapaamista.
- Säännöllistä urheiluharrastamista en ole koskaan voinut ymmärtää. Paitsi nykyään. Eikä siinäkään vielä kaikki. Käyn uimassa eläkeläismummojen kanssa aamuisin kello kahdeksan ja keskustelen heidän kanssaan säästä.
- Viimeisimpänä, ja kaikkea muuta kuin vähäisimpänä, olen lopettanut Aku Ankan lukemisen ruokapöydässä. Vanhat Akut on korvannut Hesarin kuukausiliite! Ennen kuulumatonta, olen järkyttynyt.
- Asuntolainastani en nyt mainitse mitään - siinä riittää aikuisuutta siinä määrin, että käsityskykyni ei oikein vieläkään riitä.
- Taannoin pari vanhaa opiskelukaveria oli kylässä. Söimme ja jutustelimme aikuiseen tapaan, päällimmäisenä puheenaiheena olivat kodin viherkasvit, niiden hoito ja viihtyminen itse kunkin ikkunalaudalla. Sitten pohdimme kyseisten kavereiden kolmenkympin kriisiä (minähän olen paljon nuorempi eikä kriiseily ole vielä ajankohtaista).
- Aikaisemmin en erinäköisillä reissuilla koskaan voinut käsittää, miksi paikasta toiseen ryntäilyn ja riekkumisen välissä täytyi aikuisten mielestä käydä hotellihuoneessa lepäilemässä. Viime viikolla (ja niin kovin monta kertaa muulloinkin viime aikoina) mikään ei ollut niin loistavaa, kuin puolen tunnin päiväunet hotellissa pitkän messupäivän jälkeen ennen Pirin tapaamista.
- Säännöllistä urheiluharrastamista en ole koskaan voinut ymmärtää. Paitsi nykyään. Eikä siinäkään vielä kaikki. Käyn uimassa eläkeläismummojen kanssa aamuisin kello kahdeksan ja keskustelen heidän kanssaan säästä.
- Viimeisimpänä, ja kaikkea muuta kuin vähäisimpänä, olen lopettanut Aku Ankan lukemisen ruokapöydässä. Vanhat Akut on korvannut Hesarin kuukausiliite! Ennen kuulumatonta, olen järkyttynyt.
posted by Veera @ 21:23
3 Comments:
At 3:11 pm,
Katri Söder said…
Jos tuo kaikki on aikuisuutta, niin minä kyllä tykkään olla aikuinen. Mikään ei ole yhtä mukavaa kuin syödä hyvin ja jutustella kaikessa rauhassa ystävien kanssa. Tai ottaa pienet päiväunet silloin kun se on mahdollista. Tai käydä kunnon hikijumpassa ja jutella muorien kanssa saunassa sen jälkeen.
At 9:49 pm,
Anonymous said…
tervetuloa kerhoon tähän, meitä ei olekaan ihan vähän!
itse olen huomannut aikuiseksi ja vanhaksi tulemisen siinä, etten jaksa enää olla baarissa neljään enkä lähde viikolla baariin. mutta en ehkä ole vielä ihan kuollut, koska käyn edelleen baarissa enkä vain önötä kotona. aamuisin rupsahtanut ja väsynyt naama (ihan ilman krapulaakin) peilissä muistuttaa iän karttumisesta, mutta kiitos kosmetiikkateollisuudelle, näkyä voi parannella. toisaalta, minulle ei myyty viime kesänä alkossa kahta pulloa magnersia. enkä ollut liian humalassa vaan paperit ei ollut mukana... joten ehkä elämää on vielä jäljellä aikuisena ja kolmekymppisenäkin!
At 1:57 pm,
Veera said…
Ah, neljään sentään jaksaa vielä baarissa olla - toivoa on sittenkin!
Post a Comment
<< Home