Uusvanhoja harrastuksia
Kun päätä ahdistaa, on hyvä keksiä uusia harrastuksia. Vaan koska vanha koira ei opi uusia temppuja, päätin uudelleenlämmittää pari vanhaa harrastusta: juoksu sekä kanteleen soitto.
Taannoin omaishoitaja-aikoinani aloin juosta. Outoa sinänsä, koska juoksu oli aina sijoittunut inhokkitaulukossa johonkin verilettujen ja käärmeiden välimaastoon. Mutta kas, sehän oli vallan mukavaa, kun vauhtiin pääsi. Saavutin jopa sen vaiheen, että tuli paha olo ja ikävyys, jos ei riittävän usein päässyt lenkille ja ymmärsin mistä puhutaan, jos hehkutetaan urheilun ihmevaikutuksia onnellisuushormoneineen päivineen. Vaan sitten tuli TASY ynnä muut järjestöhässäkät sekä kuukausien flunssakierre... Tekosyitä kaikki tyynni, mutta juokseminen jäi joka tapauksessa. Vaan nyt on raja tullut vastaan, kuntoni on rapaisempi kuin kevätkeli ja järjestövatsa on saavuttanut ennenkuulumattomat mittasuhteet, on siis ryhdyttävä toimeen. Eilen jo hieman juoksin, rauhallinen alku ennen kaikkea, ettei henki mene. Ai että oli mukavaa! Namsnams! Ja koko illan luin juoksukirjasta (tottahan kunnon välineurheilijalla on myös kirjoija aiheesta) mitä kaikkea hyvää juostessa tapahtuu. Saapa nähdä pääseekö juoksemalla myös pahaa mieltä karkuun. Kokeilen ainakin, on se ennenkin toiminut.
Kantele on juoksua vanhempi harrastus, niin aktiivi- kuin unohdusvuosinakin mitattuna. Aktiiviharrastaja olin jotakuinkin 1986-1997, sittemmin olen soittanut lähinnä häissä ja hautajaisissa. Taidon kadottaminen on viimeaikoina ruvennut ärsyttämään ja vielä kun kaikenmaailman Esat ja Katrit meinaavat buukata minut soittamaan ties minne, on viimeistään nyt aika aloittaa uudelleen. Kuvan kantele on oman kanteleeni sisko tai kenties veli (kuva lainattu Kanteleliiton sivuilta, valmistajana vaatimattomasti maailman paras kanteleentekijä Hannu Koistinen, joko tässä olisi puffia kylliksi). Kyllä, nykymaailmassa kanteleessa on usein 38 kieltä eikä niitä oikeasti valmisteta hauen leukaluusta. Ja sillä voi soittaa muutakin kuin kansanlauluja.
Sainpa monta linkkiä tähän juttuun. Ohhoh ja heihei.
Taannoin omaishoitaja-aikoinani aloin juosta. Outoa sinänsä, koska juoksu oli aina sijoittunut inhokkitaulukossa johonkin verilettujen ja käärmeiden välimaastoon. Mutta kas, sehän oli vallan mukavaa, kun vauhtiin pääsi. Saavutin jopa sen vaiheen, että tuli paha olo ja ikävyys, jos ei riittävän usein päässyt lenkille ja ymmärsin mistä puhutaan, jos hehkutetaan urheilun ihmevaikutuksia onnellisuushormoneineen päivineen. Vaan sitten tuli TASY ynnä muut järjestöhässäkät sekä kuukausien flunssakierre... Tekosyitä kaikki tyynni, mutta juokseminen jäi joka tapauksessa. Vaan nyt on raja tullut vastaan, kuntoni on rapaisempi kuin kevätkeli ja järjestövatsa on saavuttanut ennenkuulumattomat mittasuhteet, on siis ryhdyttävä toimeen. Eilen jo hieman juoksin, rauhallinen alku ennen kaikkea, ettei henki mene. Ai että oli mukavaa! Namsnams! Ja koko illan luin juoksukirjasta (tottahan kunnon välineurheilijalla on myös kirjoija aiheesta) mitä kaikkea hyvää juostessa tapahtuu. Saapa nähdä pääseekö juoksemalla myös pahaa mieltä karkuun. Kokeilen ainakin, on se ennenkin toiminut.
Kantele on juoksua vanhempi harrastus, niin aktiivi- kuin unohdusvuosinakin mitattuna. Aktiiviharrastaja olin jotakuinkin 1986-1997, sittemmin olen soittanut lähinnä häissä ja hautajaisissa. Taidon kadottaminen on viimeaikoina ruvennut ärsyttämään ja vielä kun kaikenmaailman Esat ja Katrit meinaavat buukata minut soittamaan ties minne, on viimeistään nyt aika aloittaa uudelleen. Kuvan kantele on oman kanteleeni sisko tai kenties veli (kuva lainattu Kanteleliiton sivuilta, valmistajana vaatimattomasti maailman paras kanteleentekijä Hannu Koistinen, joko tässä olisi puffia kylliksi). Kyllä, nykymaailmassa kanteleessa on usein 38 kieltä eikä niitä oikeasti valmisteta hauen leukaluusta. Ja sillä voi soittaa muutakin kuin kansanlauluja.
Sainpa monta linkkiä tähän juttuun. Ohhoh ja heihei.
5 Comments:
At 2:22 pm, Arto J. Virtanen said…
Voin suositella sinun kanteleen soittoasi, yksityiskonsertin saaneena ;) Vaikka koje epäilyttävän näköinen onkin..
At 4:19 pm, Linda said…
Nyt kyllä unohtui yksi buukkaus tuosta listasta! Vaadin korjausta!
At 5:04 pm, Veera said…
Jep, Lindakin on minut jo buukannut, päivämäärä vaan puuttuu ;)
At 10:17 pm, Katri Söder said…
Minä kyllä ihailen tuota juoksemista. Ja tänä aamuna sekä juoksit että uit! Pitänee oleskella entistäkin enemmän lähelläsi ja toivoa, että joku osa energisyydestä tarttuisi...
At 11:17 am, Veera said…
No joo, eilen join kaljaa ja söin paljon herkkuruokaa. Saattoivatpa hävitä juoksun ja uinnin tuomat hyödyt.
Post a Comment
<< Home