Sosialidemokraattista hallitustyöskentelyä

Kerran erään katastrofaalisen Venäjän-matkan (josta voin toki kertoa enemmänkin mikäli se ketään kiinnostaa) yhteydessä muotoutui sanonta, jonka mukaan byrokratian määrä maailmassa on vakio. Jos rajamuodollisuudet menomatkalla sujuvat joutuisasti, jäädään paluumatkalla takuuvarmasti kuudeksi tunniksi rekka-/passi-/tullijonoon ja joku sininen leima on varmasti jäänyt leimaamatta johonkin pieneen paperinpalaan. Tämä havainto on sittemmin osoittautunut paikkansapitäväksi myös muissa yhteyksissä.

Tänään tuli todistettua todeksi myös toinen vakioihin liittyvä väite: luottamustoimien määrä ihmisen elämässä pyrkii pitäytymään tietyllä tasolla. Aiemmat luottamustoimeni erilaisissa puljuissa Tampereella ovat juuri ja juuri ehtineet haihtua historiaan. Osasta olen luopunut niinkin vastikään, etteivät edes kaikki kokouspalkkiot vielä ole ehtineet tililleni enkä tästä vapaudestani ollut vielä varsinaisesti siis kerinnyt edes nauttia. Niin jopa luottamustoimien haltijakummi oitis tämän epäkohdan, suoranaisen luottamustoimivajauksen, elämässäni havaitsi ja sujautti minut taloyhtiön hallitukseen ilman mitään ennakkovaroitusta. Viattomasti menin ensimmäistä kertaa elämässäni yhtiökokoukseen, koska uskon, että yhtiökokouksissa kuuluu käydä (minulle tarjottiin myös vaihtoehtoista toimintaa oluen parissa, mutta valitsin silti kokouksen). Ja kas, ilmeisesti osasin jotain älyllistä siellä sanoa, koska uutta hallitusta valittaessa heti minua esittivät. Ryökäleet. No ei vainenskaan, uudet kokemuksethan tekevät elämästä vain kiinnostavaa. Jostain syystä puheenjohtaja ei vaan liiemmin innostunut hymyilemään, kun sanoin, että minulla on taipumus tulla valituksi kaikenlaisiin hallituksiin, mutta kaipa tuo tuosta pehmenee. Insinööreistä kun ei koskaan tiedä. Vaan kuulema se on oikein mukava, vieläpä ilmeisesti sinkku ;)

Ensimmäisessä kokouksessa vaadin, että lämmittimen korjaamisen lisäksi päätämme ostaa kukkia pihalle.