Borgbacken, Borgbacken!

Tänään oli erityisen hauska päivä! Olin 8-vuotiaan kummityttöni Katariinan kanssa Lintsillä jotakuinkin kuusi tuntia. Lisääkin olisimme vielä jaksaneet, vaan joku raja se on hauskanpidossakin pidettävä. Etukäteen olin miettinyt, että onko se nyt tarpeen, että minullakin on ranneke. Eikö riittäisi jos lapsella on hauskaa ja minä katson vierestä. Eritoten kun en oikein koskaan ole viihtynyt kaikenmaailman vatkaimissa, joissa tulee vain paha olo ja luulee kuolevansa. Nielin kuitenkin etukäteisoksennukseni ja päätin kestää kieputuksen kuin mies js se oli ehdottomasti sen arvoista!

Kovin monta laitetta ei jäänyt kokeilematta - vain pari kauheinta sekä tietenkin Muksupuksu (johon olen liian pitkä! *merkitsee rastin seinään*) Vuoristoradassa luulin aidosti kuolevani (kyseessä oli noin elämäni kolmas vuoristorata-ajelu, ei kauhein niistä, mutta sikäli vaikein, että lapsen seurassa en voinut huutaa ilmoille kaikkia niitä sanoja, jotka ihminen kuolemanopelossaan haluaisi huutaa) ja Mustekalaankin olivat pirulaiset lisänneet jonkin ylimääräisen jousen, että hyppyytti totuttua enemmän.

Ehdottomasti hämmentävin kokemus oli Vekkula. Muistan, kuinka jotkin osiot olivat pikkulapsena vaikeita ja pää meni pyörälle. Seuraava muistikuva on teinivuosilta, jolloin hallitsi kaiken ja naureskeli lapsuuden vaikeuksille. Lienen kääntynyt elämässäni jo ehtoon puolelle ja kehä on sulkeutunut: hullun talon sisältä löytyi jälleen erinäisiä vaikeita paikkoja ja päästä huippasi paikoin oikein kunnolla. Ja kun nyt tunnustusten tielle ryhdyin, niin mainittakoon vielä, etten uskaltanut mennä siitä punaisesta pyörivästä putkesta läpi. Lapset olisivat nauraneet kaatuvalle tädille. Viimeisessä liukumäessä oli myös hengenlähtö lähellä. Surullista...

Päivän suosikiksi nousi kuitenkin Linnunrata, jossa kävimme peräti neljä kertaa. Jostain syystä liian jyrkkää alamäkeä liian kovaa vauhtia meno ei ole lainkaan niin kammottavaa, kun ei näe mihin on menossa. Hyvänä kakkosena tulee Pikajuna, jonka ajoimme läpi kahdesti.

Joka tapauksessa voitin itseni, en oksentanut, en kuollut ja - tunnustettava se on - minulla oli aidosti hauskaa. Sitä varten kai huvipuistot ovat. Menen toistekin, ehkä jopa Vuoristorataan.

Kuvassa kakkossuosikki Pikajuna, lainattu Lintsin kotisivuilta www.linnanmaki.fi