Maailman paras peli!

Nyt se on löytynyt: peli, jota minäkin jaksan pelata tuntikausia! Enemmälti urheilua sisältävät kesäiset pelit, kuten jalkapallo tai muut juoksupelleilyt eivät ole minua koskaan liiemmin jaksaneet kiinnostaa. Lapsena jäin aina kesäisin ilman leikkikaveria, koska en nähnyt mitään syytä miksi juosta päättömästi ympäri pihaa ja kiljua koko ajan. Krokettiinkin kyllästyy ennen pitkää, kun ei ikinä osu niihin aivan liian pieniin portteihin, eikä tikkaakaan jaksa loputtomiin heittää, johan siitä kärsii mökin seinäkin.
Vaan juhannuksenapa löytyi uusi suosikkilaji - taistelupetankki! Arvelin Kyynäräisen keksivän päästään, kun esitti, että pelataan taistelupetankkia. Mutta ajattelin, että pelataan sitten, samahan tuo onko laji oikeasti olemassa vai ei, jos hauskaa on. Ja hauskaa oli, melkein ei malttanut saunaan mennä kun pallo niin kivasti kimpoili kallioilla ja meni sammalen alle piiloon! Vierähti useampi tunti mökin lähipusikoissa rämpien eikä edes haitannut, että Arton kanssa hävittiin oikein kunnolla.
Tänään seikkailin internetin ihmemaassa ja hämmästyin suuresti. Pikaisella googlauksella löytyi Taistelupetankkiliitto. Se on sittenkin ihan (tai ainakin melkein) oikea olemassaoleva laji, ihmeellistä!
Alustavien suunnitelmien mukaan pelaamme seuraavan kerran viimeistään ensi viikolla - be there or be ihan tavallinen tikanheittäjä.

Kuva: www.taistelupetankki.fi