Oma koti kullan kallis

Aika tavaran nautitsee ja odotus palkitaan. Niin myös tällä kertaa. Vuoden olen pähkäillyt ja etsinyt, kironnut ja etsinyt lisää. Etsinnän kohteena on ollut yöpöytä ja sohvapöytä. Ja kas, tänään ne kumpainenkin tulla tupsahtivat elämääni ihan ilmaiseksi ja ilman tuskastuttavaa kaupoissa juoksentelua - kiitos äidille kuljetuspalveluista!

Sohvapöydäkseni pääsi Henkan jostain joskus dyykkaama pintalevyltään heikkokuntoinen artek-klassikko, joka olisi päätynyt takaisin roskalavalle, ellen sattumalta olisi sitä toimiston nurkasta pelastanut. Ja huonekalujen kunnostaminenhan on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa - siitä tulee vielä hieno, kun hieman paikkaillaan.

Yöpöytä löytyi Rovaniemeltä Saaran & co:n nurkasta pölyyntymästä. Lieneekö sitten alun perin yöpöydäksi tehty, sillä ei liene merkitystä, mutta komeasti on isomummon pikkupöytä jaksanut uhmata aikaa jo yli 60 vuotta.

Siispä, koti alkaa viimein näyttää kodilta. Olohuoneessakin on jo verhotangot, enää tarvitaan verhot. Sitten ollaankin jo (viimein) siinä vaiheessa, että on aika alkaa suunnitella kauan kaivattuja tupareita...