Häntäni on pihistetty
Ihaata (ja Sohvin sähköpostiallekirjoitusta) lainatakseni, "juuri kun luulet, ettei sinulla ole enää mitään varastettavaa, joku vie sinulta hännän". Toisin sanoen juuri kun luulit, että olet selvinnyt syksystä kuivin jaloin ja hyvillä mielin tulee ikävä räntämyrskyhässäkkä ja puskee takin läpi sydämeen saakka ja latistaa kaiken. Lupauksistani huolimatta en mene tänään nyrkkeilemään, koska on surkea mieli ja huvittaa vain ja ainoastaan maata paksun peiton alla sohvalla ja syödä jotain hyvää. Tarvittaessa joku pahakin käy, mutta mieluummin jotain hyvää, kiitos. Olisipa takka, jonka ääressä lämmitellä. Ainakin sytytän sata kynttilää. Pah.Kuva on lainassa, älkää suuttuko, ettehän.
posted by Veera @ 17:26
2 Comments:
At 8:46 pm,
Anonymous said…
niin, välillä pitää olla veemäistä, että tietää kun on kivaa. tule kulta pois peiton alta ja potki seinää. se auttaa välillä! halaus, halaus ja halaus ja tule vaikka käymään täällä :)!
At 9:11 am,
Katri Söder said…
Minulla on tapana masentua aina syksyisin. Tieto siitä, että seuraavat puoli vuotta on pimeää, kylmää ja märkää musertaa minut. Piristyskeinoina käytän kynttilöitä (paljon!), suklaakakkua (myös paljon!) sekä saunomista tuikkukynttilöiden valossa. Yksi hyvä keino on kunnon bileet, ja sellaisethan ovatkin onneksi lauantaina tulossa. Räjäytetään syysmasennus siellä pois!
Ja kiitos Veeruska vielä todella ikimuistioisista polttareista!
Post a Comment
<< Home