Outoa menoa itärajalla

Jotkin asiat maailmassa eivät koskaan muutu. Luulin, että vanha kotikaupunkini olisi yksi niistä. Vaan ähäkutti, sanoi Joensuu ja muuttui suureksi rakennustyömaaksi! Keskustassa rakennetaan joka korttelissa: uusia asuintaloja, uusia kauppakeskuksia, vanhojen kauppakeskusten laajennuksia, parkkihalleja, lisää uusia kauppakeskuksia, yliopiston lisärakennuksia ja tiedepuistoja. Eräs rakennusprojekti Ilomantsissa oli jouduttu pistämään jäihin ja avustusrahat palauttamaan, koska koko Pohjois-Karjalasta ei löytynyt liikeneviä rakennusmiehiä. Ällistää kovin pientä ihmistä tällainen meno ja meininki. Kuka näihin taloihin muuttaa ja mistä tulevat asiakkaat kahdeksaan kauppakeskukseen? Vaan kaipa joku on nämäkin asiat laskenut, tuskin rakennusfirmatkaan tyhjänpäiten rakentelevat. Ehkä kaikkien Joensuuta ympäröivien muuttotappiokuntien asukkaat muuttavatkin tänne eivätkä Etelä-Suomeen. Hyvä niin.

Joulukuusta ei siis voi enää ostaa Esson pihasta, koska Essoa ei ole, eikä juuri muitakaan niistä vanhoista paikoista eli tyhjistä tonteista, joilta ennen sai viimehetken kuusen taatusti. Tänä vuonna tämä ei kuitenkaan liiemmin haittaa, koska äiti ja Leena olivat käyneet kesämökin pihalla kuusivarkaissa, loistavaa! Oma kuusi, paras kuusi ja huomenna se koristellaan jo Katrin blogissa mainitsemani Polyteknikkojen kuoron joululevyn tahdissa.

Myös vanha ja aina hieman outo IsoEtu Suvantokadulla on muuttunut uudeksi ja hienoksi Valintataloksi. Ollessani hyllyjen välissä valitsemassa soveliasta kasvojenpesuainetta minua tervehti iloisesti kukapa muukaan kuin Anssi, joka oli tullut ostamaan maitoa! Oli pakko kysyä "käytsä usein täällä". Maailma on hämmentävä paikka ja Joensuu vielä hämmentävämpi.

Silti aina tällä käydessäni mietin: luultavasti täälläkin voisi asua.