Päänsärkyjä

Epäonnella on taipumus kasaantua. Niin tälläkin kertaa. Päänsärky alkoi reilu pari viikkoa sitten. Ensin vain särki päätä, sitten kaikki muukin ympärillä alkoi kaatua. Viime keskiviikkona menin oikeaan aikaan oikeaan kokoukseen, vain paikka oli väärä. Sitten piti lähteä työmatkalle Mikkeliin, vaan junapa olikin niin paljon myöhässä, ettei lähtemisessä ollut enää järjen hiventä. Samantyyppinen meno jatkui loppuviikon, ja päähän sattui koko ajan.

Viikonloppuna kipu yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että maanantaina menin lääkärille. Nyt olen sitten sellaisella lääkekuurilla, että olen puolet päivästä työkyvytön. Kyseessä ei ole edes kolmiolääke, mutta nousee päähän paremmin kuin mikään sitten teinivuosien sairaalareissujen. Liidän korkealla pilvissä kuin leija ikään, mikä on tietenkin tavallaan ihan vitsikäs fiilis, mutta työnteosta ei tule mitään. Ikävintä on se, että joudun jättämään Next Step -messut väliin, koska pahin lääkepöhnä ajoittuu juurikin messujen kiihkeimpien tuntien kohdalle. Iltaisin olen ihan tolkuissani, mutta aamupäivät lähinnä tuijotan seiniä ja hymyilen.