Elämä

Se on sitten kummallinen asia. Elämä siis. Ihmisiä syntyy ja kuolee ja siinä välissä puuhataan jotain. Jotkut puuhaavat kauemmin kuin toiset. Joidenkin kuolema viiltää syvemmältä kuin toisten, mutta puolituttujenkin kuolema kuitenkin hetkeksi hätkäyttää.

Ilmeisesti ihminen on silloin rauhassa itsensä kanssa, kun näkee elämän juurikin noin, syntymän ja kuoleman välisenä puuhasteluna. Voihan sitä kaiken maailman suurista asioista murehtia, mutta jos siitä aiheutuu se, ettei ole onnellinen, on mennyt metsään. Jos siis onnistuisi puuhailemaan sellaisia, että sekä itsellä että läheisillä olisi kivaa, niin voisi ajatella onnistuneensa elämässään.

Siihen pyrin.