Lapsellista tai sitten ei

Olin sunnuntaina pulkkamäessä! En muista, koska viimeksi olisin mäkeä laskenut ja olipa se hauskaa. Pääasiassa laskin Katariinan kanssa, koska yksin en ensin uskaltanut. Katariina oli niin reilu, että jarrutti koko ajan, ettei Veera-tädin tarvinnut kiljua niin paljon (kyllä, olen mamo). Laskemisen riemussa rohkeuskin kuitenkin kasvoi ja uskaltauduin mäkeen kerran ihan yksinkin. Parhaimman loppuliu'un kohdalla joku pikkunappula päätti kävellä eteeni ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen. Kylläpä harmitti.

Parasta pulkkailussa kuitenkin oli sen herättämä nostalgia. Lumi tarttui lapasiin pieninä helminä juuri kuten lapsena. Ja sormet haisivat loppupäivän märälle villalle, juuri kuten lapsena. Lapsuuden lumileikkihehkutusta Katariina ei oikein ymmärtänyt.

Hehkutin eilen avattuja upeita vaalisivuja Saaralle puhelimessa. Venla & Anni tekivät omat julisteensa ja testasivat reiluutensa, hyvähyvä. Heillä, kuten niin monella muullakin, on sellaiset perinteiset suola- & pippurisirottimet, joissa on S ja P. Taannoin Venla oli kommentoinut perheen sirotintilannetta: "mutta missä on D?" Oivallista, sanoisin.