Venäjä!

Väsynyt, mutta onnellinen on olo - eilen palasimme Pietari-Petroskoi -seikkailumatkalta. Väsynyt siksi, että matka oli raskas, ei vähiten siksi, että kolmesta yöstä nukuimme junassa kaksi. Onnellinen siksi, että vastoin hetkittäisiä odotuksia jokainen matkalainen palasi takaisin ehjänä, joskin joitakuita sakkoja köyhempänä. Pojat saivat sakkoja, tytöt käyttäytyivät kiltimmin. Viereinen kuva on viehkeästä petroskoilaiskahvilasta, jossa myytiin muutakin kuin kahvia. Myös Mikko oli tässä kohtaa paikalla :)

Ohessa Juhani ja Lauri erityisen miehekkäinä Petroskoin rantakadulla Ääniselle osoittavan tykin ääressä. Katri kertoo blogissaan tarkempaa matkakertomusta vierailuineen päivineen. Joskin matkanjohtajan ja virallisen polettivastaavan ominaisuudessa täytyy vielä täsmentää, että sunnuntaina Pietari-Paavalin linnoituksessa kävivät vain Katri ja Lauri. Muut (= Juhani, Piri, Mikko ja minä) olimme postitaivalluksella (ainoa auki oleva posti oli valtavan kaukana) ja katselimme matkalla maisemia ympäriinsä haahuillen. Hauska oli huomata se, että kertaus on tosiaan opetuksen äiti ja lukemattomat kiertoajelut Pietarissa vuosien varrella ovat jättäneet mieleeni jos jonkinlaisia kertomuksia, joita kunnon matkanjohtajan tavoin kerroin matkalaisille asiaankuuluvalla aksentilla höystettynä.

Venäläinen yöjuna oli jälleen loistelias kokemus. Aiemmin olin matkustanut ainoastaan kolmannessa (vai neljäskö se oli) luokassa, jossa ei ole erillisiä makuuhyttejä. Tällä kertaa olimme sentään sen verran keskiluokkaisia, että meillä oli oikein oma hytti lukittavalla ovella.

Matkalla oli valtaisasti mielenkiintoisia seikkailuja, vaikka olenkin ollut Pietarissa ja Petroskoissa yhteensä varmasti yli parikymmentä kertaa. Petroskoin viinatehtaassa olin käynyt kerran aiemminkin, mutta muutama seikka oli sittemmin muuttunut. Mm. se, että nykyään kaikki tehtaan keskeiset pömpelit ja putket oli maalattu vaaleanpunaisiksi. Tämä lämmitti mieltäni suuresti. Aleksandr Mihailovitshin tapaaminen Pedagogisen yliopiston ikimuistoisilla käytävillä on aina yhtä virkistävä kokemus ja entisten kotitalojeni näkeminen sykähdytti sekin mukavasti. Asuin siis Petroskoissa taannoin yhden kesän aikana kolmessa eri paikassa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi matkallakin harjoittamaamme kiteytystekniikkaa käyttäen on sanottava, että retki oli loistava, matkaseura oli mitä hauskinta ja niin suunniteltua kuin suunnittelematontakin ohjelmaa riitti mielin määrin. Seuraavaksi Siperian radalle. ...Which is nice.