Kesä!

On joitain asioita, joista viimeistään tietää, että on kesä: Aamulla herää aikaisemmin ja virkeämpänä, koska aurinko haluaa sisään sälekaihtimien raoista. Vähintään nenänpää, todennäköisesti myös käsivarret, punoittavat riemuisasti, koska ei malttanut lähteä riittävän ajoissa sisälle (ja aurinkorasvaahan ei tietenkään voi käyttää). Jalassa on vähintään yksi komea rakkula, koska kivat ja sievät sandaalit hiertävät pirusti, mutta juuri ne on saatava laittaa jalkaan kaupunkikävelylle (tässä ymmärtääkseni on yksi olennaisimmista miesten ja naisten välisistä eroista).

Yksi kesän merkki, jonka arvon olen ymmärtänyt vasta aikuisena, on sipuljkasti. Lapsena ihmettelin, miksi aikuiset vouhottavat jostain oudosta ruoasta, jossa ei ole mitään hyviä aineksia, mutta sittemmin tuo ihana savolainen yksinkertaisuus on vienyt minunkin kieleni. Siispä:

Sipuljkasti

Uusia perunoita
Sipulinvarsia
Kermaa (oikeaa kuohukermaa, ei mitään höpöhöpökevytkermaa)
Suolaa, paljon

Keitä perunat. Silppua sipulinvarret ja laita pieneen kulhoon kerman ja suolan kera. Maista, että suolaa on riittävästi. Kasta (hence the name) perunoita sipulikermassa ja nautiskele. Seuralaiseksi käy esimerkiksi aito ja alkuperäinen ruisleipä. Nami!

Kuvassa kesäkeittiö parvekkeella.