Uusi naapuri

Seinänaapurini, se joka puhui kovaan ääneen poikaystävänsä kanssa puhelimessa iltamyöhään, on muuttanut pois. Törmäsin häneen käytävässä muuttopäivänä. Hetkellisesti innostuin, että loppuupa se amerikanenglantilainen hihittely (Oh, he must be the funniest man on earth!) keskellä yötä.

Erilaisten raivostuttavien elämänkokemuksen rikastamana (alakerrassani on mm. ollut rajattomia määriä bassorytkettä ja tupakansavua makuuhuoneeseeni tuottanut klubi) lopetin riemuitsemiseni kuitenkin varsin pian. Uusi tulokashan saattaa olla entistä meluisampi. Pelkoni kasvoi kasvamistaan, kun viikonloppureissun jälkeen palattuani alakerran ilmoitustaululta löytyi lappu jossa kiellettiin soittamasta "teknopaskaa ja muuta bassohelvettiä tässä talossa!". Lapun oli allekirjoittanut itse saatana (en tiennyt, että hänkin asuu talossamme, olenpa huono hallituksen jäsen). Joko syyllinen ei ole uusi naapurini tai sitten hän otti kerrasta onkeensa - pariin päivään ei kuulunut pihaustakaan.

Mutta eilen illalla... Miksi pitää ihmisen hilata sänkyä ympäri makuuhuonetta puoliltaöin?! Tai siis tiedänhän minä: siivousvimma ja rymsteeraushalu ilmaantuvat aina mahdollisimman huonoon aikaan. Ja sänkyä täytyy raahata lattiaa pitkin, jos ei ole ketään kantoapuna.

Odotan kohtaamistamme rappukäytävässä tai vaihtaisivat edes uuden nimen oveen. Edellisen makuuhuonenaapurin kanssa nukuimme liki vierekkäin miltei vuoden, ennen kuin kohtasimme ensimmäisen kerran.