Olisipa jo talvi

Viimeistään tänään minut on vallannut talven kaipuu. Ei siksi, että helle olisi minulle liikaa (olen niitä ihmisiä, joiden mielestä juuri koskaan ei ole liian kuuma, joskaan ei juuri koskaan myöskään liian kylmä - länsisiperialaista sopeutuvaisuutta kaiketi). Eikä siksikään, että kuumuus olisi pehmittänyt aivoni. Eikä siksikään, että talvellakin kuumassa toimistossamme on tällaisella säällä tolkuttoman hikiset työolosuhteet. Talven kaipuu johtuu vain ja ainoastaan siitä, että en jaksa kuunnella kaiken maailman kännisten lomalaisten sekopäistä huutelua parvekkeeni alla enää hetkeäkään.

Juuri äsken istuskelin parvekkeella nautiskelemasta auringosta, jäätelöstä ja naistenlehdestä. Rauhani keskeytti ohi pyöräilevä pariskunta, jonka miespuolinen osio huusi täyttä kurkkua taakseen "v**tu, millä lääkityksellä sä oikein s**tana olet!". Arvelin, että jahas, joku elon polulta horjahtanut alan henkilö on harhautunut Hakaniemestä Alppilan rauhaan sekoilemaan. Vaan eipä sittenkään: kun tuo parjattu narkkari ilmestyi näkyviin, oli kyseessä jokseenkin normaalin (ja huomattava selvän) näköinen nuori mies.

Toissailtana jo lähempänä puoltayötä luulin hetkellisesti, että joku sorsaparka on joutunut ahdinkoon, kun kadulta alkoi kuulua toistuvaa rääkymistä. Menin ulos kuuntelemaan vastapäiseen puistoon siirtynyttä älämölöä tarkemmin ja hetken jo luulin, että sorsaparka onkin letistä pusikkoon raahattu nainen ja minun on syytä soittaa poliisille ja pian. Siinä olin oikeassa, että kyseessä oli nuori nainen, mutta huutamisen syystä onneksi olin erehtynyt. Aikansa pusikossa rääyttyään hän ilmaantui takaisin kadulle (edelleen huomattavaa meteliä pitäen), ripustautui paikalle löytäneen ilmeisen poikaystävänsä (joka siis ei ollut siellä pusikossa mukana lainkaan) kaulaan ja menetti saman tien pystyssäpysymiskykynsä. Ihan kaikki ei ollut kovinkaan kunnossa vielä pitkään aikaan, syytä on vaikea arvioida.

Talvellakin törmään huutelijoiden ja häröilijöiden ihmeelliseen maailmaan päivittäin työmatkalla Hakaniemessä. Olin jo kuitenkin ehtinyt unohtaa, että kesäisin ilmiö ulottuu myös rauhallisempiin kaupunginosiin. Tai sitten tämä kesä on ollut viime kesää rauhattomampi. Viime kesästä muistan ainoastaan Lintsiltä kantautuneen kiljuilun, ja siinä on sentään ihan aito ja oikea kesätunnelma. Oletan, että kesähuutelijoita on talviserkkujaan enemmän kahdesta syystä: toisaalta talviset sisätilasekoilijat kömpivät koloistaan lämpimällä säällä, toisaalta liiallinen kesälomajuoma kasvattaa joidenkuiden sisäisen huutelijan ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Talvella sisäiset huutelijat eivät pääse yhtä helposti niskan päälle. Hyvä niin.