Oma koti

Kaikenlainen matkailu on aina kivaa. Lontoossa taannoin oli erityisen mukavaa. Tulin jälleen kerran siihen tulokseen, että jonain päivänä minun täytyy taas asua Englannissa. Sunday roast lähipubissa oli verraton ja kun päivittäin jaksoin vinkua, sain yhtenä päivänä lounaaksi myös kaipaamani Bootsin meal dealin (talking about value for money!). Ah, ja niistä oluista en edes aloita. Ne, ihanat englantilaiset rakkaani, ansaitsevat ihan ikioman postauksen joku toinen päivä.

Ilosaarirockissa oli yhtä loistavaa kuin aina ennenkin - kaikki vanhat tutut aina taatusti paikalla, eikä tapaamisia kenenkään kanssa edes erikseen tarvitse sopia, ennemmin tai myöhemmin kaikkiin tuttuihin törmää joka tapauksessa. Vielä tänä aamuna olin mökillä. Keskellä metsää (no, on siinä nyt tietenkin ne naapurit), ei juoksevaa vettä, kaikki on hieman hankalaa mutta juuri siksi niin ihanaa ja voi uida juuri niin monta kertaa päivässä kuin haluaa. Hiljaista oli, kiikaroin kaukaisia lintuja ja tein läheisempää tuttavuutta laiturimme vieressä asuvien sorsien kanssa. Heitä ei puuhailuni ihmeemmin haitannut.

Jonkinlainen aikuistumisen merkki kai kuitenkin lienee se, että se hetki, kun päästää omassa eteisessään matkalaukun kahvasta irti ja on enää hetken päässä omasta sohvasta, omasta jääkaapista ja omasta sängystä, on sittenkin vallan loistava.