Ikuinen tyytymättömyys

Kesä on hienoa aikaa. Pääsääntöisesti on lämmintä ja valoisaa, aamulla herääminen ei harmita likimainkaan niin paljon, kuin loppusyksyn loska-aikaan tai sydäntalvella, kun ulkona on 25 astetta pakkasta. Ja voi lähteä ulos ilman takkia ja istuskella pihalla syömässä jäätelöä ilman pelkoa siitä, että huulet jäätyvät jätskipalloon kiinni.

Mutta, mutta, mutta... Koska ihminen perusluonteeltaan on tyytymättömyyteen taipuvainen tapaus, on kesässäkin omat ongelmansa. Ylenpalttinen auringon määrä vähentää unentarvettani oikeastikin, mutta osa siitä on silti harhaa. Iltaisin ei nukuta, vaikka tietää, että aamulla kello soi ihan yhtä aikaisin kuin talvellakin - en ole enää viikkoihin noudattanut talvista "kymmeneltä sänkyyn" -sääntöäni. Ja sen huomaa.

Parasta vuodenajoissa on niiden vaihtelu. Ja kesässä parasta on se, että kohta alkaa pitkän pitkä loma. Ja sitten saa nukkua pitkään!