Amadeus

Ruotsinkielisessä teatterissa ei ennen esitystä kuuluteta, että sulkekaa nyt saatana ne puhelimet, kun jollain se kuitenkin soi kesken kaiken. Suomenruotsalaiset tietävät sen ilmankin.

Kyseessä oli Lilla Teaternin Amadeus. Rakastan Mozartia (siis olen rakastanut jo pidemmän aikaa, pidän pikkutarkoista koukeroista). Salieri oli hurmaava. Perverssi ilottelu sopi suomenruotsalaiseen suuhun niin mainiosti, että kenties meni paikoin jopa hieman överiksi. Musiikin nivominen esityksen osaksi oli toteutettu huikean hienosti - pianisti oli upea ja itse Mozartin ilmapianistin lahjat kerrassaan mainiot. Joko mainitsin, että Salieri oli loistava! Nauratti, kosketti, itketti, suututti.

Suomalainen kanssakatsoja vaan ei tiennyt, että kohtauksessa, jossa Mozartin ruumis dumpataan joukkohautaan pää edellä, ei ole mitään nauruntyrskähdyksen aihetta.

Menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä!