Melko reipasta

Aikaisempaa track recordiani uhmaten uiminen on pysynyt vankasti harrastuksenani jo muutaman kuukauden. Aikaisemmat kokeilut milloin minkäkin lajin parissa ovat lopahtaneet yleensä ennemmin kuin myöhemmin, mutta uiminen on kestokivaa. Parasta on se, että uimassa voi käydä juuri sillloin, kun siltä tuntuu. Kaiken maailman lajien kokeilussa on ollut se hyvä puoli, että olen oppinut tuntemaan itseni liikkujana (no huhhuh! siinäpä lause, jota en koskaan olisi osannut ajatella kirjoittavani, naistenlehdet ovat aivopesseet minut!). Pääsääntöisesti en ole iltapäiväliikkuja enkä iltaliikkuja, vaan sopivin aika on aamulla suoraan sängystä uimahalliin tai lenkille. Koko päivää ei tarvitse stressata, että kohtako jo pitään mennä ja että minkähän tekosyyn tänään keksisi. Tänään olin erityisen reipas ja uin 1,5 km. Se on aika pitkä matka.

Kiva, kiva ja jeejee - uusi harrastuksen on upea ja niin edelleen, mutta yksi kysymys kalvaa mieltäni: Miksi mummot puhisevat ja puhkuvat koko ajan? Aamukahdeksalta uimassa on lähinnä mummoja ja minä ja puolet mummoista puhisee aivan tolkuttomasti kävellessään, ottaessaan sukkia jalastaan, laittaessaan uikkaria päälleen ja ylipäätäänkin koko ajan. Säännöllinen uiminen kai kuitenkin nostaa mummojenkin kuntoa, huonosta kunnosta ei siis luulisi olevan kyse. Huomauttakaa hyvät ihmiset, jos joskus alan puhkua jatkuvasti!