Aikuista

Teininä ajatteli, ettei koskaan aikuistuisi. Halveksui kaiken maailman aikuisuusjuttuja ja suuttui, jos joku väitti, että kyllä se aika vielä koittaa. Niinpä niin. Esimerkkejä:

- Asuntolainastani en nyt mainitse mitään - siinä riittää aikuisuutta siinä määrin, että käsityskykyni ei oikein vieläkään riitä.

- Taannoin pari vanhaa opiskelukaveria oli kylässä. Söimme ja jutustelimme aikuiseen tapaan, päällimmäisenä puheenaiheena olivat kodin viherkasvit, niiden hoito ja viihtyminen itse kunkin ikkunalaudalla. Sitten pohdimme kyseisten kavereiden kolmenkympin kriisiä (minähän olen paljon nuorempi eikä kriiseily ole vielä ajankohtaista).

- Aikaisemmin en erinäköisillä reissuilla koskaan voinut käsittää, miksi paikasta toiseen ryntäilyn ja riekkumisen välissä täytyi aikuisten mielestä käydä hotellihuoneessa lepäilemässä. Viime viikolla (ja niin kovin monta kertaa muulloinkin viime aikoina) mikään ei ollut niin loistavaa, kuin puolen tunnin päiväunet hotellissa pitkän messupäivän jälkeen ennen Pirin tapaamista.

- Säännöllistä urheiluharrastamista en ole koskaan voinut ymmärtää. Paitsi nykyään. Eikä siinäkään vielä kaikki. Käyn uimassa eläkeläismummojen kanssa aamuisin kello kahdeksan ja keskustelen heidän kanssaan säästä.

- Viimeisimpänä, ja kaikkea muuta kuin vähäisimpänä, olen lopettanut Aku Ankan lukemisen ruokapöydässä. Vanhat Akut on korvannut Hesarin kuukausiliite! Ennen kuulumatonta, olen järkyttynyt.

Vettä kengässä

Oikea kenkäni oli tuntunut hieman oudolta jo joitain päiviä. Aivan kuin oikean jalan varpaita paleltaisi ulkona hieman enemmän kuin vasemman. Pikasilmäyksellä kengän pohja oli näyttänyt ihan hyväkuntoiselta ja ajattelin, että kuvittelen vaan. Tottahan oikealla on aina vähän viileämpi meininki kuin vasemmalla. Vaan kuinkas sitten kävikään... Työ- ja edarivaalikampanjaretkelle (Tamy, 116, äänestä!) Tampereelle matkatessani tulin junassa katsoneeksi kengän pohjaa ihan kunnolla. Reikähän siinä oli. Ei aikuisille ihmisille käy näin! Ei kengän pohjaan voi tulla reikää niin, ettei sitä huomaa! Junamatkan toivoin ja toivoin, että Hesarin sääennuste olisi pielessä ja määränpäässäni paistaisi aurinko. No eipä tietenkään. Kun asiat alkavat mennä pieleen, niin mikäs niitä enää tässä vaiheessa estäisi (olin myös onnistunut ostamaan lipun tuntia myöhäisempään junaan, mutta onneksi maailmassa on sentään joitakuita mukavia konduktöörejä eikä väärä lippu haitannut matkaamistani). Tiedoksi kaikille, jotka eivät sitä vielä tiedä: vaikka kuinka harppoo ja väistelee pahimpia vesilammikoita, jos kengässä on reikä, tulee vesi siitä sisälle.

Onnekseni pidän kengistä, niin tämäkin vastoinkäyminen saatiin melko pian käännettyä oikeinkin positiiviseksi jutuksi. Vieraassa kaupungissa, vettä kengässä - eihän siinä muu auta kuin mennä kenkäkauppaan! Ystävällinen mies Stockalla onnistui kuin onnistuikin myymään minulle uudet Puman lenkkarit, jotka vieläpä näyttivät siltä, että olin suunnitellut koko pukeutumiseni niiden mukaan. Ja vanhat kengät pääsevät pikapuoliin suutarille, olen toiveikas heidän selviämisensä suhteen.

Mainittakoon vielä, että blogilistani on täydentynyt: Juhanillakin on nykyään blogi.