Villiä meininkiä

Tänä kesänä olen nähnyt maitovalaita ja kuunnellut suden ulvontaa. Maitovalasta varten täytyi mennä Vienanmerelle olemaan avomerellä hieman soutuvenettä isommassa purkissa. Susi kuului kesämökin vastarannalta. Lisäksi olen nähnyt kuolleen vaskitsan. Väittävät, ettei se ole käärme vaan lisko, mutta yhtä iljettävältä näytti kuin käärmeetkin. Mökillä normaalistikin mekastavien kuikkien lisäksi saunan seinällä roikkuvaan amppeliin oli pesiytynyt harmaasieppoperhe. Heitä ei ihmeemmin minun menemiseni ja tulemiseni häirinnyt. Hyvä niin. Lisäksi olen nähnyt paljon erilaisia heiniä ja muita pöheikköjä, joiden olemassaolosta olen ollut toisinaan huolissani. Lapsena peuhasin pitkin niittyjä kaikki kesät, mutta sittemmin olen nähnyt vähemmän villejä pusikkoja. Luonto on vielä olemassa. Se lohduttaa kaupungissa asuvaa. 

Ylemmässä kuvassa Solovetskin luostari mereltä. Nevostoliitto oli paha paikka. Kuvan oikeassa laidassa purnukka, jolla seilasimme avomerellä. Maitovalaista en valitettavasti saanut kuvaa. Alemmassa kuvassa majapaikkamme Jyskyjärvellä. Niitylle ei saanut mennä kirmailemaan, koska käärmeitä on tänä vuonna tavallista enemmän.