Kielikiukuttelua

Kaikki eivät puhu englantia. Kaikki, jotka puhuvat englantia, eivät lausu sitä natiivin lailla. Jotkut niistä, joilla vaikka puhuisivatkin englantia ei-natiivilla aksentilla, osaavat kuitenkin pääpiirteittäin puhua. Ja sitten on niitä toisia.

Ei siinä mitään. Ei kaikkien tarvitsekaan osata. Mutta voitaisiinko sopia, että ne, joille joidenkin kirjainten lausuminen on kertakaikkisen mahdotonta tai joiden mielestä ei edes tarvitse yrittää, eivät olisi tv:ssä lausumassa asioita niin, että kielitieteilijää vituttaa joka mainoskatkolla.

Subilla näytettävän seikkailumatkailusarjan nimi on MadVentures, ei MadWentures. Listeriabakteerin melkein nimikaima-suuveden merkki on Listerine AdVanced, ei AdWanced. Teinit voivat estää finnejään Clearasil Spot Blocker Pen -kynällä. En edes osaa kuvitella, mitä mainoksessa mainittava Spot "bloker" Pen (Tarkkaavaiset kuulijat huomaavat tämän kyllä. Setä sanoo selvästi "blouker") sitten tekee. Muuttaa finnit jätkiksi? Sellaisen haluankin oitis.

En minäkään käännä saksaa, kun en osaa.

Onni.

Ihmisestä tulee perin pohjin onnellinen, kun löytää paikkansa maailmassa.

Että tietää, kuka on.

Että tietää, miksi on.

Että pitää siitä, kuka on.

Että pitää siitä, miksi on.

Että tekee sellaista, josta tykkää.

Että tekee sellaista, jossa on hyvä.

Tästä aiheutuu onnen tunnetta, jota ei horjuta hetkelliset huolet.

Ehkä sitä ei voi saavuttaa, ellei ole ensin kokenut kaikkea päinvastaista.

Että ei ole oma itsensä.

Että ei näe tulevaisuuteen.

Että kritiikki syö sielun.

Että ei hahmota missään mitään järkeä.

Että tekee sellaista, jossa on jatkuvasti epävarma.

Että tekee sellaista, joka ei koskaan etene, vaikka tekisi kaikkensa.

Siksi pitää uskaltaa hypätä pää edellä jyrkänteeltä.