Sumussa

Toisinaan tuntuu, että olisin elänyt koko aikuisikäni jonkinlaisessa sumussa. 

Viime kesänä havahduin hetkittäin kesään. Kun aurinko porotti päätä niin kovasti, että oli pakko laittaa huivi, jottei pää paistuisi. Kun sade hakkasi mökin kattoa, ja mielen täytti ilo siitä yksinkertaisesta seikasta, että on katto pään päällä. Miten kaunis on järvi sateella. Miten kaunis on järvi auringonpaisteella. Se ilo, kun astuu kumisaappaalla lätäkköön, jonka vesi yltää nilkkaan saakka.

En muista, koska puut olisivat viimeksi olleet yhtä kauniita kuin nyt, kun ne ovat lumesta valkoisenaan. En muista, koska viimeksi olisin nähnyt kaikenlaisia erilaisia lumia. Esimerkiksi niitä kovia ja litteitä kimpaleita, joita teiden varsille kertyy, kun lumi höylätään ajoradalta pois. Joitain viikkoja sitten pyydystin lumihiutaleen suuhuni. En muista, milloin olisin edellisen kerran niin tehnyt. Millaista on kävellä, kun pakkaslumi narskuu jalkojen alla. Millaista on ajaa autolla valkeaa tietä. Miltä tuntuu, kun reidet kylmävät pakkasesta.

Pari vuotta sitten muistan yhden hetken lumesta. Isolla parkkipaikalla pehmeän lumen päällä oli ohut kova kuori. Sellainen, josta tekisi mieli yrittää nostaa mahdollisimman suuri levy, joka kuitenkin särkyisi. Ehkä neljä vuotta sitten oli talvella kerran paljon pakkasta, mutta kävelin silti töistä kotiin. Pakkasessa oli mukava kävellä. Muuta en talvista muista. Kesistä en muista sitäkään.

Odotettu flunssa

Tulihan se flunssa. Kuumetta, nuhaa ja kurkkukipua, koko setti.

Yrittäjä saa toki sairastaa, mutta ensimmäisen flunssan vääjäämättömän tulon ajankohta oli jännittänyt minua. Ilmaantuuko se pahimman kiireen ja deadlinehässäkän keskelle? Vai voisiko se mitenkään osua johonkin vähemmän kiireiseen ajankohtaan tai peräti viikonlopulle? No viimeistään nyt joululomalla - edellisestä taudista kun oli jo reilusti yli vuosi, onhan sen joskus tultava. Viikonloppuja tuli ja meni, joululomakin alkoi, mutta tautia ei näkynyt eikä kuulunut. Kunnes eilen kuume nousi ja nenä tukkeutui.

Lomaa oli pidetty ja joulusta suoriuduttu kunnialla, uusi vuosi oli vastaanotettu, mutta töiden alkuun vielä kolme päivää aikaa - tämä lienee parhaiten ajoitettu ja ilmaantumisajankohdaltaan huomaavaisin flunssa, jonka koskaan olen saanut. Nyt saan huoletonna maata sohvalla teeämpärin kanssa ja lepäillä vailla huolen häivää. Parasta!

Vuonna 2009 en ollut kertaakaan kipeä. Se kertonee elämäni laadusta ja stressitason muutoksesta jotain.