Ne itäblokkilaiset lastenohjelmaremontoijat

Kaikkien lapsuuden lastenohjelmien joukosta yksi klassikoista on hulvaton tshekki-legenda, jossa kaksi isonenäistä miestä Pat ja Mat (kiitos jälleen googlelle - ohjelman nimi löytyi hakusanoilla "rakentaja lastenohjelma"), remontoivat milloin mitäkin ja aina meni pieleen: tapetti rullautui seinältä miehen päälle, aina joku kääntyi kantaessaan lautoja olalla ja löi toista päähän, vasara osui aina sormeen tai vähintäänkin varpaaseen. No, joka tapauksessa, nyt tiedän, miltä niistä remonttimiehistä tuntuu. On päiviä, jolloin sattuu erinäisiä seikkoja - eilinen oli sellainen päivä.

Aamulla meni hetki jos toinenkin silmälaseja etsiessä. Olin sijoittanut ne viininpunaiselle pöytäliinalle. Tiedoksenne: pinkit lasit eivät näy punaiselta liinalta kovin hyvin, jos ei ole lasit päässä (!). Menimme Juhanin kanssa huonekalu- ym. ostoksille Espooseen. Hyvin aikaisessa vaiheessa retkeä kävi ilmeiseksi, että sukkahousuillani oli eri käsitys siitä, mitä tarkoittaa "pysyä päällä". Erään espoolaisen ostoskompleksin pihalla olin nousemassa autosta ulos ja puhuin puhelimessa samalla. Valtaisa tuulenpuuska tarttui auton oveen ja paiskasi sen naapuriautoa päin. Onnekseni ovi osui juurikin ja vain ja ainoastaan viereisen auton oven muoviseen kahvaan, johon jäi ihan vain minimaalisen pieni jälki. Tässä vaiheessa myös jalkani oli jo sitä mieltä, että riittää. Valtaisa särky teki kävelemisestä erityisen ikävää.

Shoppailun jälkeen täytyy syödä. Ruokapaikaksi valikoitui Bullman, jonka lihapulla-annos oli valtaisa ja makoisa. Paljon en ollut ehtinyt syödä, kun lautaselleni lensi kaksi mustaa hanskaa. Hämmennyin, mutta päättelin nopsaan, että lienevät naapuripöydästä lähtemässä olevan naisen. Onni oli tosin tässäkin mukana ja hanskat jäivät puolen sentin päähän perunamuusista ja kastikkeesta.

Ruokakaupan kassalla täti sanoi "10,60€ kiitos". Ojensin kortit ja vilkaisin kassan näyttöä, jossa luki 14,31€. Arvelin että jaa, aina ostokset maksavat 15 euroa, vaikkei ostaisi mitään ja lieneekö dementia vai mikä kassatädin vaivana, kun vääriä hintoja kertoo. Ongelma oli (tietenkin!) siinä, että nokkela kassavimpain oli onnistunut nappaamaan perässäni tulevan tädin jäätelöpaketin hinnan minun laskuun, koska täti oli yli-innokas ja otti seuraava asiakas -palikan ennen aikojaan pois ostostensa edestä. En tiennyt, että näin voi käydä. Nyt tiedän.

Aamupäivällä hankittuja huonekaluja kasatessa onnistuin kaatamaan h*lvetin painavan pahvilaatikon yhden sormeni päälle. Tästäkin huolimatta uskaltauduin pitämään nauloja paikallaan Juhanin naulatessa kaapin takalevyä kiinni. Kerran osui sormeen, ja sekin vain hieman. Sitten menin kotiin ja makasin sohvalla, ettei mitään muuta enää tapahtuisi.

Kellon ollessa jo monta ja kun olin jo kahdesti nukahtanut sohvalle ajattelin, että otanpa vielä hieman maitoa. Virhe, virhe, virhe. Maitopurkki (avattu, mutta vähän juotu 1,5 litran purkki, luonnollisesti) lipsahti kädestäni, maito lensi kaaressa purkista ulos osuen mm. seuraaviin esineisiin: hesari, sohvapöytä, suklaalevy, kannettava tietokone, paimentolaismatto. Mutta tässäkin oli ihmeellinen onni mukana. Tietokoneen kansi oli kiinni, maito ei osunut kännykkään eikä hesarin vieressä lattialla olleisiin metsäveropapereihin. Ja suurin osa maidosta jopa pysyi purkin sisäpuolella.

Sitten otin lihasrelaksantin ja menin nukkumaan, jotten yön aikana teloisi itseäni tahi omaisuuttani enempää.

*****************
Patin ja Matin seikkailuja näkymä löytyy youtubesta yllin kyllin, mikäli et asu niin lähellä minua, että ehtisit seurailla minun toilailujani riittävissä määrin.

Stressi ja 5.34

Mikä siinä on, että aamuisin viime aikoina klo 5.34 on ollut ehdoton hittiaika herätä (jonain aamuna on tosin venähtänyt ja olenkin herännyt vasta 5.36). Sillä, mihin aikaan menen nukkumaan, ei ole tämän kanssa mitään tekemistä. Puoliltaöin, kymmeneltä tai johonkin aikaan siltä ja väliltä - aamulla en saa nukutuksi vaikka päälläni seisoisin. Tai sitä nyt en oikeasti ole kokeillut, kun en osaa, mutta silti.

Luulen, että tähän kaikkeen on syy ei Peggyssä, niin kuin Samuli Edelman aikoinaan väitti, vaan gradussa. Tai ei yksin gradussa, mutta gradussa ja suuressa Suomen-kiertueessani yhdessä. 30 päivän ajalle sattuu matkapäiviä jotakuinkin 13. Tästä johtuen kotini näyttää lähinnä siltä, että pommi olisi räjähtänyt. Avaamatonta postia ja purkamattomia matkalaukkuja kaikki nurkat täynnä.

Mutta se gradu: teoriaosuus valmistunee huomenna. Ja se on sitten samalla se yhtä kauan tekemättömänä roikkunut seminaarityö. Jee! Sitten analyysin kimppuun. Sen pitäisi kai olla hauskaa. Tahtoisin, että siihen vaiheeseen liittyisi myös yhtenäiset yöunet ainakin kahtena yönä viikossa. Muuta en toivo. En mitään muuta. Kiitos.

Jäsenäänestysadressi

sijaitsee täällä - käy lisäämässä nimesi listaan. Miksi jäsenillä ei saisi olla sanottavaa SDP:n puheenjohtajan valintaan? Sitä en ymmärrä.