pieniä ajatuksia

Elämästä. Maailmasta. Asioista, joita muut eivät edes huomaa.

Saturday, June 14, 2008

Lajinsa viimeinen

Ennen oli maisteri K. Julkunen. Hänestä tuli tohtori Julkunen. Oli myös maisteri M-L. Julkunen. Samoin kävi hänelle. Sitten tulivat maisterit A. ja S. Julkunen. He ovat nykyään maisteri A. Snellman ja maisteri S. Koikkalainen. Olen sukumme näillä näkymin viimeinen maisteri Julkunen.

Mutta hyvä niin. Eivätpä sekoita minua toisiin sukujuhlissa.

Kiitos vielä itse kullekin kannustuksesta! Nyt on todistus kädessä ja kävin Tampereella kukitettavana. Eiköhän tämän nyt jo voi uskoa todeksi.

Tuesday, June 03, 2008

Tunnustuksia ja yleistä pohdintaa elämän suurten kysymysten äärellä


On tullu aika tunnustaa joitain asioita:

- En pidä alkupaloista. Alkupalat sisätävät keskimäärin aina jotain seuraavista: etikkaa, kalaa, raakaa kalaa, savunmakuista kalaa. Lisäksi alkupalat usein näyttävät lämpimältä ruoalta, mutta hämäyksen vuoksi ovatkin kylmiä (vrt. kermavaahto). Jotkut alkupalapöydät näyttävät niin paljon pääruokapöydiltä, että hädissään lastaa kaikenlaista pahaa lautaselleen ja sitten on ongelmissa, kun kaikki varsinainen (lue: syömäkelpoinen) on tarkoitus saada samalle lautaselle seuraavalla kierroksella. Alkukeitot ovat keskimäärin hyviä.

- En pidä kermavaahdosta. Kermavaahto näyttää sopivasti sulaneelta jäätelöltä, mutta onkin aivan liian lämmintä ja ällöttävää. Tähän liittynee jonkinlainen lapsuuden trauma, kun jäätelö ei ollutkaan jäätelöä. Kerma muissa olomuodoissaan on hyvää.

- Juon holtittomia määriä maitoa. Litra kerrallaan on ihan hyvä setti. Tästä syystä en yleensä juo maitoa, jos joku sitä sattuisi jossain kodin ulkopuolella (paitsi tietenkin kurssikeskuksissa) tarjoamaan. En pysty kontrolloimaan itseäni ja yhdestä lasillisesta tulee vain paha mieli.

- Pelkään lokkeja. Kun lokkiparvi kaartelee pään yläpuolella, kumarrun mieluusti hieman tai vaihdan paikkaa. Iljettäviä ovat, hyh. Ennen radikaalia puhdistusoperaatiota luulen, etten syö ainoatakaan jäätelöä tai mitään muutakaan Helsingin keskustan liepeillä. Jos kuulut niihin pölöihin, joiden mielestä lintuja pitää ruokkia, kun muuten parkaraukat kuolevat nälkään, niin kiva, kiitti, eri älykästä touhua. Pulut ovat vain ärsyttäviä, eivät yhtään pelottavia. Pahinta fobiaani en paljasta. Sen tietävät vain harvat ja valitut uskotut.

Lisäksi, koska olen tänään erityisen villillä tuulella ja haluan hieman rikkoa rajoja, haluaisin vielä esittää yhden tunnustuksenomaisen kysymyksen, johon en kenties koskaan saa vastausta:

- Ihmettelen usein närkästykseen asti, että mitä keskimääräiset naiset tekevät julkisissa vessoissa. Mikä siellä voi kestää niin kauan!? Ilmiö on niin yleinen, etteivät tilapäiset pätevät syyt selitä koko ongelmaa. Haluan painottaa, että tarkoituksella en esimerkiksi käytä ilmausta "kanssasisar". Tähän kupeksijajoukkoon en tahdo samastua. Vessapaperiorigamien taittelun voi hoitaa kotona.