Maailman paras peli!

Nyt se on löytynyt: peli, jota minäkin jaksan pelata tuntikausia! Enemmälti urheilua sisältävät kesäiset pelit, kuten jalkapallo tai muut juoksupelleilyt eivät ole minua koskaan liiemmin jaksaneet kiinnostaa. Lapsena jäin aina kesäisin ilman leikkikaveria, koska en nähnyt mitään syytä miksi juosta päättömästi ympäri pihaa ja kiljua koko ajan. Krokettiinkin kyllästyy ennen pitkää, kun ei ikinä osu niihin aivan liian pieniin portteihin, eikä tikkaakaan jaksa loputtomiin heittää, johan siitä kärsii mökin seinäkin.
Vaan juhannuksenapa löytyi uusi suosikkilaji - taistelupetankki! Arvelin Kyynäräisen keksivän päästään, kun esitti, että pelataan taistelupetankkia. Mutta ajattelin, että pelataan sitten, samahan tuo onko laji oikeasti olemassa vai ei, jos hauskaa on. Ja hauskaa oli, melkein ei malttanut saunaan mennä kun pallo niin kivasti kimpoili kallioilla ja meni sammalen alle piiloon! Vierähti useampi tunti mökin lähipusikoissa rämpien eikä edes haitannut, että Arton kanssa hävittiin oikein kunnolla.
Tänään seikkailin internetin ihmemaassa ja hämmästyin suuresti. Pikaisella googlauksella löytyi Taistelupetankkiliitto. Se on sittenkin ihan (tai ainakin melkein) oikea olemassaoleva laji, ihmeellistä!
Alustavien suunnitelmien mukaan pelaamme seuraavan kerran viimeistään ensi viikolla - be there or be ihan tavallinen tikanheittäjä.

Kuva: www.taistelupetankki.fi

Holiday plans

Right. I have to get to the UK soon. I'm going all funny in the head. I just booked flights to Warsaw for Anssi and ended up looking for flights to London for myself. Flying seems to be surprisingly cheap these days if you know when & where you're going early enough. But, as I wouldn't be going to London, I had to check how much a train to e.g. Eastbourne would be. This is the bit that proves I really need to go there: Stupid bloody Virgin Trains won't tell you how much the train tickets cost unless you sign in on the website. This should've made me mad but instead it made me smile & remember all the massive rows I've had with them. We have exchanged sooo many letters involving various problems I've had with them but in the end I won (?) & got my money back. And just seeing Birmingham New Street on the silly website made me all emotional. All the times I nearly missed my train there... Looking for train stations (yes, I do actually have a life but I still decided to spend some time looking for familiar train stations on the internet...) I also came across Twickenham. Fantastic rugby - go see for yourself! Beats football any day (though vicious rumours say that Johnny Wilkinson's been drinking too much & is no longer the cutest ever rugby player, but as I haven't seen this for myself he's still my hero). And, my all time favourite, Wimbledon where mum & dad always got me some Rowntrees fruit pastilles when I was a kid to keep me quiet on the tube (how come no-one ever gets me sweets anymore to keep me quiet?!). Funny how you can just not think about some things for a long time but then something reminds you of one little thing & then you can't stop thinking about it. I need either therapy or a trip to my 2nd home. Think the flights are cheaper.

So, there's a chance I might be able have a holiday of some sort maybe in August (after having had to go to Spain for work, poor me). My original plan was just to go to Joensuu and do absolutely nothing but be alone (well, apart from all the frogs & bugs of all sorts that there are) at the family summer cottage. Think it's time for a change of plans.

Look how many links I managed to get into this one! How good am I!

Picture: The Wonbles of Wimbledon at www.copyrights.co.jp

Not at all what I was going to write

This weekend has been the nicest two days in my life for a long, long time. One part of it, of course, has been the amazing weather – first real days of summer. And, closely related to the weather, is my balcony. Apart from when I went out to watch England play I’ve spent most of the weekend on the balcony. I’m sat outside right now, too.

So, time for confessions. That’s already three examples of things that I like: my balcony, summer and, perhaps bizarrely, England. Or English, rather. But as some of my experience of the language is so closely tied with the country I’m quite fond of the place itself as well. After the football match yesterday I ended up staying in the pub for a bit longer, just to speak English. It made me miss the times when I lived in Coventry. There's so many things about it I miss (most people who've been there think I'm mad as apparently you're not meant to like Coventry but never mind). I hadn’t thought about it for a long time, I’m happy in Helsinki. But still, it wasn't easy realizing that with my current ideas on what I want to do when I grow up, I can’t go back there. Like having two homes but you can only live in one of them. Unless, of course, I find a wealthy husband, move there and become a housewife. Or maybe when I’m retired… I dont' know if that makes any sense and of course there's alot I don't like about the place and things are never that simple but still, I miss living there and I miss some people there a lot too.

Strange how I got writing about that. What first got me writing today’s two hot-air balloons that just flew by. I wasn't meant to say I miss Coventry, I was meant to say I’m in love with Helsinki. Hot-air balloons, people going by on their skateboards when I’m sat on my balcony, kids asking me how to get to Linnanmäki, all my friends who live here, my job, my home. And how I used to hate this place! It’s only a year and a half ago I could never, ever have imagined I’d voluntarily move here, even just visiting made me angry. Now I’m so happy with my life there isn’t much more I’d ask for, but that’s another sad story I won’t bore you with right now. But still, I miss my life in the UK.

Picture: www.freephoto.com

Sosialidemokraattista hallitustyöskentelyä

Kerran erään katastrofaalisen Venäjän-matkan (josta voin toki kertoa enemmänkin mikäli se ketään kiinnostaa) yhteydessä muotoutui sanonta, jonka mukaan byrokratian määrä maailmassa on vakio. Jos rajamuodollisuudet menomatkalla sujuvat joutuisasti, jäädään paluumatkalla takuuvarmasti kuudeksi tunniksi rekka-/passi-/tullijonoon ja joku sininen leima on varmasti jäänyt leimaamatta johonkin pieneen paperinpalaan. Tämä havainto on sittemmin osoittautunut paikkansapitäväksi myös muissa yhteyksissä.

Tänään tuli todistettua todeksi myös toinen vakioihin liittyvä väite: luottamustoimien määrä ihmisen elämässä pyrkii pitäytymään tietyllä tasolla. Aiemmat luottamustoimeni erilaisissa puljuissa Tampereella ovat juuri ja juuri ehtineet haihtua historiaan. Osasta olen luopunut niinkin vastikään, etteivät edes kaikki kokouspalkkiot vielä ole ehtineet tililleni enkä tästä vapaudestani ollut vielä varsinaisesti siis kerinnyt edes nauttia. Niin jopa luottamustoimien haltijakummi oitis tämän epäkohdan, suoranaisen luottamustoimivajauksen, elämässäni havaitsi ja sujautti minut taloyhtiön hallitukseen ilman mitään ennakkovaroitusta. Viattomasti menin ensimmäistä kertaa elämässäni yhtiökokoukseen, koska uskon, että yhtiökokouksissa kuuluu käydä (minulle tarjottiin myös vaihtoehtoista toimintaa oluen parissa, mutta valitsin silti kokouksen). Ja kas, ilmeisesti osasin jotain älyllistä siellä sanoa, koska uutta hallitusta valittaessa heti minua esittivät. Ryökäleet. No ei vainenskaan, uudet kokemuksethan tekevät elämästä vain kiinnostavaa. Jostain syystä puheenjohtaja ei vaan liiemmin innostunut hymyilemään, kun sanoin, että minulla on taipumus tulla valituksi kaikenlaisiin hallituksiin, mutta kaipa tuo tuosta pehmenee. Insinööreistä kun ei koskaan tiedä. Vaan kuulema se on oikein mukava, vieläpä ilmeisesti sinkku ;)

Ensimmäisessä kokouksessa vaadin, että lämmittimen korjaamisen lisäksi päätämme ostaa kukkia pihalle.