Outoa menoa itärajalla

Jotkin asiat maailmassa eivät koskaan muutu. Luulin, että vanha kotikaupunkini olisi yksi niistä. Vaan ähäkutti, sanoi Joensuu ja muuttui suureksi rakennustyömaaksi! Keskustassa rakennetaan joka korttelissa: uusia asuintaloja, uusia kauppakeskuksia, vanhojen kauppakeskusten laajennuksia, parkkihalleja, lisää uusia kauppakeskuksia, yliopiston lisärakennuksia ja tiedepuistoja. Eräs rakennusprojekti Ilomantsissa oli jouduttu pistämään jäihin ja avustusrahat palauttamaan, koska koko Pohjois-Karjalasta ei löytynyt liikeneviä rakennusmiehiä. Ällistää kovin pientä ihmistä tällainen meno ja meininki. Kuka näihin taloihin muuttaa ja mistä tulevat asiakkaat kahdeksaan kauppakeskukseen? Vaan kaipa joku on nämäkin asiat laskenut, tuskin rakennusfirmatkaan tyhjänpäiten rakentelevat. Ehkä kaikkien Joensuuta ympäröivien muuttotappiokuntien asukkaat muuttavatkin tänne eivätkä Etelä-Suomeen. Hyvä niin.

Joulukuusta ei siis voi enää ostaa Esson pihasta, koska Essoa ei ole, eikä juuri muitakaan niistä vanhoista paikoista eli tyhjistä tonteista, joilta ennen sai viimehetken kuusen taatusti. Tänä vuonna tämä ei kuitenkaan liiemmin haittaa, koska äiti ja Leena olivat käyneet kesämökin pihalla kuusivarkaissa, loistavaa! Oma kuusi, paras kuusi ja huomenna se koristellaan jo Katrin blogissa mainitsemani Polyteknikkojen kuoron joululevyn tahdissa.

Myös vanha ja aina hieman outo IsoEtu Suvantokadulla on muuttunut uudeksi ja hienoksi Valintataloksi. Ollessani hyllyjen välissä valitsemassa soveliasta kasvojenpesuainetta minua tervehti iloisesti kukapa muukaan kuin Anssi, joka oli tullut ostamaan maitoa! Oli pakko kysyä "käytsä usein täällä". Maailma on hämmentävä paikka ja Joensuu vielä hämmentävämpi.

Silti aina tällä käydessäni mietin: luultavasti täälläkin voisi asua.

Uusi kaveri

Flunssa hellitti juuri ajoissa (= 3 tuntia ennen koneen lähtöä) ja pääsin sittenkin viikonlopuksi retkelle Bratislavaan! Olipas kerrassaan hauska matka, kiitokset vielä kaikille matkatovereille säkenöivän upeasta seurasta ja loistavista jutuista!

Bratislavassa oli ihana kauppa, jossa oli ihania savipurkkeja, kuppeja, purnukoita, tuikkusysteemejä ynnä muita. Joka kerta, kun kauppaan meni, löytyi uusia hurmaavuuksia, vaikka kauppa olikin pienenpieni. Selkä vääränä niitäkin piti sitten kantaa tuliaisiksi, luonnollisesti.

Mutta ennen kaikkea haluan esitellä uuden ystäväni: vanha kunnon Krtek (kuvassa joulumeiningeissä ystäviensä kanssa) muutti luokseni. Hän oli ilmeisesti myös lomamatkalla Bratislavassa, oikeastihan hän on kotoisin Tsekeistä. Suomeksi hänet tunnetaan Myyränä, mutta alkuperäiskielinen nimitys tuntuu olevan omaa ja hänen sydäntään lähempänä. Kaikki kunnia Zdeněk Milerille tämän hurmaavan otuksen luomisesta! Hän on hurmaavan pyöreä ja sileä kaveri (Krtek siis, ei Miler. Tai mistä sitä tietää?), joka saa aina hyvälle tuulelle. Pinkku, Lampi, Jopi, Rebekka ja Tiivi-Taavi ovat myös oikein iloisia uudesta tuttavastaan. Etteivät vaan riehaantuisi kotona aina sillä aikaa, kun minä olen töissä!

Enää jää vain se kysymys, että miksi ihmeessä tämä typerä bloginrakkine ei suostu kirjoittamaan oikeaa fonttia oikean kokoisena!? Kyllä, olen kokeillut kaikkea.

Tämä kuva sekä monta muuta hauskaa otosta Krtekin elämästä: http://www.fkr.comp.cz/

Elämäni flunssa

Kun aika on epäsoveliain, tulee myös vuosisadan flunssa kylään. Innolla odotin tämänpäiväisiä toimistoglögejä ja huomenna on aika suunnata kohti Bratislavaa - paljon kehnompaan aikaan tämä ei siis olisi voinut sattua. Aamupäivällä kuume kipusi yli 38 asteen ja jokikinen lihas särki niin paljon, että hädin tuskin pysyin pystyssä matkalla töistä kotiin. Enpä muista koska olisin viimeksi ollut näin kipeä, kuume harvoin pääsee yli 37,1 asteen, sen verran alhainen on normaali lämpötilani. Kenties kymmenisen vuotta sitten on ollut yhtä kehno olo, mutta silloin vietinkin kokonaisen kuukauden sairaalassa mystistä kuumetautiani parantelemassa.

Toisaalta, maksani on varmastikin kiitollinen glögien väliin jäämsestä, siinä määrin kostea on pikkujoulukausi ollut. Ja aamulla on epäilemättä helpompi herätä ennen viittä, kun on nukkunut tämän päivän.

Hauskaa pikkujoulua tästäkin huolimatta.

Oma koti kullan kallis

Aika tavaran nautitsee ja odotus palkitaan. Niin myös tällä kertaa. Vuoden olen pähkäillyt ja etsinyt, kironnut ja etsinyt lisää. Etsinnän kohteena on ollut yöpöytä ja sohvapöytä. Ja kas, tänään ne kumpainenkin tulla tupsahtivat elämääni ihan ilmaiseksi ja ilman tuskastuttavaa kaupoissa juoksentelua - kiitos äidille kuljetuspalveluista!

Sohvapöydäkseni pääsi Henkan jostain joskus dyykkaama pintalevyltään heikkokuntoinen artek-klassikko, joka olisi päätynyt takaisin roskalavalle, ellen sattumalta olisi sitä toimiston nurkasta pelastanut. Ja huonekalujen kunnostaminenhan on hauskaa ja rentouttavaa puuhaa - siitä tulee vielä hieno, kun hieman paikkaillaan.

Yöpöytä löytyi Rovaniemeltä Saaran & co:n nurkasta pölyyntymästä. Lieneekö sitten alun perin yöpöydäksi tehty, sillä ei liene merkitystä, mutta komeasti on isomummon pikkupöytä jaksanut uhmata aikaa jo yli 60 vuotta.

Siispä, koti alkaa viimein näyttää kodilta. Olohuoneessakin on jo verhotangot, enää tarvitaan verhot. Sitten ollaankin jo (viimein) siinä vaiheessa, että on aika alkaa suunnitella kauan kaivattuja tupareita...

Joulukalenteri

Aijai, maailman makoisin joulukalenteri.