Tsädäm - parveke on valmis

Tai no, eihän mikään ole koskaan valmis ja aina voi hioa ja parannella. Ja yhtä lattialaattaakin täytyy vielä hieman sahata (kaikki sahan omaavat toverit, huom.). Mutta kasvit ovat ruukuissaan, omatekoinen (ja myös vähintäänkin sopivasti kotikutoisen näköinen) pajuristikko köynnöskrassin kiipeilytelineeksi on kyhätty, seinäkoukussa roikkuu lyhty odottamassa vähemmän aurinkoisia hetkiä ja kukkien väri täsmää lattiaharjaan, kuten kuvasta näkyy. Pari kuukautta sisäkasvatuksessa ollut basilikakin pääsi tänään ensimmäistä kertaa ulos ottamaan aurinkoa.

Hienointa on tietenkin se, että huomenna alkaa oikeasti kesä = parvekebilekausi! Ja heti, kun jo aamusta on sen verran lämmin, etteivät paahtoleivät kylmene lautasella, alkaa myös parvekeaamiaiskausi. Viimeiset 22 vuotta olen joutunut elämään vailla vakituista mahdollisuutta parvekeaamiaisiin, vaan nyt loppuu sekin kärvistely!

Se, että parvekeprojekti on parin viime päivän aikana edennyt näinkin hyvää vauhtia johtunee siitä, että olen yksinkertaisesti pohjattoman iloinen ollessani edelleen hengissä liittokokouksen ja 100-vuotisjuhlien jälkeen. Jossain vaiheessa viime viikon loppupuolella olin vakuuttunut siitä, että henki menee ennen sunnuntaiaamua. Vaan toisin kävi ja ohi on. Onneksi tämän kokoisia liittarispektaakkeleja on vain joka toinen vuosi. Joskin siirtymiseni uusiin tehtäviin varmisti sen, että olen näillä näkymin järjestämässä myös sitä seuraavaa 2008...

Mahdottomia työrupeamia

Ah ja voih. Joskus päätin, etten kirjoita tänne työasioita. Vaan tilanteessa, jossa ei ole enää elämää, on vain työ, ei voi kirjoittaa muusta. Tulen siis työkaapista.

Liittokokous on 60 tunnin päässä. Kiire on järjetön, tänään olin 11,5 tuntia töissä, mutta toisaalta sainkin paljon tehtyä. Helpotusta on näköpiirissä joskus lauantain ja sunnuntain välisenä yönä - Stellan keikasta aion ainakin nauttia täysillä, vaikka kaikki kaatuisikin sitten siihen. Ja ehtiihän sitä sitten nukkua jossain toisessa kuussa...

Vaan nyt on yhden Bubble Bobblen aika. Nähdään Tampereella.

Days that bug me

I've never quite understood the purpose and sense of days dedicated to certain kind of people in our lives. Like St. Valentine's day (the international version's a plot to make single people feel they're useless, the Finnish "Friend's day" version of it is just an excuse for ignoring your friends for the rest of the year), Women's day (why isn't there a Men's day too?), etc. Maybe people would forget to appreciate what they have in their life if you don't tell them to remember it in their diary. But if you forget it despite the fact that it's printed in your diary and everyone else in the country remembers it - then you're really in trouble!

Someone said on TV that mums get something silly like four times more presents on Mother's day than dads do on Father's day. That annoys me. What also annoys me is that I don't remember seeing such a fuss on telly about Father's day ever. What exactly is it that makes mums so much more special than dads? Apart from the obvious biological stuff, I don't see a difference. But does a few hours of excruciating pain (or so I've heard) really entitle women to use kids against men for the rest of their life? Have I just had a bizarrely equal relationship with both my mum and dad and thus don't see the great big difference between the roles of mums & dads? Or is it just that men know that the whining'll never stop if you don't get her tons of presents on any occasion, be it St. Valentine's, Women's day, Mother's day or any other day for that matter.

Don't get me wrong, I like it too when people are nice to me, get me presents & so on. But I love the people I love on any day, not just when I'm told to do so. An unexpected cup of coffee from a friend on an average grey wednesday makes me a lot happier than flowers and presents on a day when you're meant to buy people flowers and presents and there's no telling whether they actually mean anything on that particular day or if it's just because that's what you're meant to do.

None the less, happy Mother's day to all mothers, especially my own, of course. Let me know if there's a Sister's day, a Brother's day, a Single Friend's day, an I-Don't-Want-Kids-But-I'm-Still-Normal's day and an I-Want-Kids-But-Haven't-Found-The-Right-Mum/Dad-Yet's day too.

Olinpa eilen ahkera

On asioita, jotka ovat luonteeltaan sellaisia, että ne saattavat hyvinkin jäädä tekemättä. Lakanoiden mankelointi, muuttolaatikoiden purku jne. Arvelin, että parvekekalusteiden öljyäminen olisi yksi niistä, vaan hah! Todistin olleeni väärässä. Vasta viikon olivat ehtineet kalusteet olla säiden armoilla ulkona ja jo iski öljyämisvimma. Olin oikeasti ajatellut, että tämäkin projekti tulisi tehtyä aikaisintaan ensi kesänä. Eikä siinä vielä kaikki. Olin miettinyt, että voisihan sitä sitten joskus öljytä lattialaatatkin, niin olisivat paremman väriset ja kestäisivät kauemmin, mutta tähän en uskonut tosissani itsekään. Vaan niinpä villiinnyin eilen illalla ja öljysin nekin!

Nyt jo näyttää parveke taas astetta valmiimmalta. Enää tarvitaan muutama kukkapurkki. Ja tietenkin innostus pajutöihin. Takaseinälle (tai ei siellä sitä seinää ole, siksi juuri) tulee pajuristikko, jota pitkin köynnöskrassienni sopii kiipeillä. Onneksi kaikkea saa IKEAsta, myös 180 cm pitkiä pajunpätkiä. Liljat pirulaiset pääsivät viikonloppuna kuivahtamaan, kun olin poissa, mutta kaipa nuo tuosta toipuvat.

Ja sitten tarvitaan parvekekauden avajaiset - niitä vietettäneen kesäkuun alussa.

Kuva: miun ikioma parvekelilja

Vaaleanpunainen maailma

Hihii! Sain tänään uudet silmälasit! Katselen tätä nykyä maailmaa vaaleanpunaisten kehysten takaa ja kaikki näyttää hieman kauniimmalta. Olen yli vuoden ollut pelkkien piilareiden varassa ja rillit tuntuvat aavistuksen ihmeellisiltä nenällä, mutta kaiketi tähänkin tunteeseen tottuu.

Ai niin, ja vapunaattona alakerran naapurin parvekkeelle päätynyt haarukkakin on löytänyt tiensä takaisin kotiin :)