Lapsellista tai sitten ei

Olin sunnuntaina pulkkamäessä! En muista, koska viimeksi olisin mäkeä laskenut ja olipa se hauskaa. Pääasiassa laskin Katariinan kanssa, koska yksin en ensin uskaltanut. Katariina oli niin reilu, että jarrutti koko ajan, ettei Veera-tädin tarvinnut kiljua niin paljon (kyllä, olen mamo). Laskemisen riemussa rohkeuskin kuitenkin kasvoi ja uskaltauduin mäkeen kerran ihan yksinkin. Parhaimman loppuliu'un kohdalla joku pikkunappula päätti kävellä eteeni ja jouduin tekemään äkkijarrutuksen. Kylläpä harmitti.

Parasta pulkkailussa kuitenkin oli sen herättämä nostalgia. Lumi tarttui lapasiin pieninä helminä juuri kuten lapsena. Ja sormet haisivat loppupäivän märälle villalle, juuri kuten lapsena. Lapsuuden lumileikkihehkutusta Katariina ei oikein ymmärtänyt.

Hehkutin eilen avattuja upeita vaalisivuja Saaralle puhelimessa. Venla & Anni tekivät omat julisteensa ja testasivat reiluutensa, hyvähyvä. Heillä, kuten niin monella muullakin, on sellaiset perinteiset suola- & pippurisirottimet, joissa on S ja P. Taannoin Venla oli kommentoinut perheen sirotintilannetta: "mutta missä on D?" Oivallista, sanoisin.

Päänsärkyjä

Epäonnella on taipumus kasaantua. Niin tälläkin kertaa. Päänsärky alkoi reilu pari viikkoa sitten. Ensin vain särki päätä, sitten kaikki muukin ympärillä alkoi kaatua. Viime keskiviikkona menin oikeaan aikaan oikeaan kokoukseen, vain paikka oli väärä. Sitten piti lähteä työmatkalle Mikkeliin, vaan junapa olikin niin paljon myöhässä, ettei lähtemisessä ollut enää järjen hiventä. Samantyyppinen meno jatkui loppuviikon, ja päähän sattui koko ajan.

Viikonloppuna kipu yltyi sellaisiin mittasuhteisiin, että maanantaina menin lääkärille. Nyt olen sitten sellaisella lääkekuurilla, että olen puolet päivästä työkyvytön. Kyseessä ei ole edes kolmiolääke, mutta nousee päähän paremmin kuin mikään sitten teinivuosien sairaalareissujen. Liidän korkealla pilvissä kuin leija ikään, mikä on tietenkin tavallaan ihan vitsikäs fiilis, mutta työnteosta ei tule mitään. Ikävintä on se, että joudun jättämään Next Step -messut väliin, koska pahin lääkepöhnä ajoittuu juurikin messujen kiihkeimpien tuntien kohdalle. Iltaisin olen ihan tolkuissani, mutta aamupäivät lähinnä tuijotan seiniä ja hymyilen.

Strange experience, very strange

New year, new stuff with new enthusiasm. That's how it goes, isn't it. Except for me it's old stuff with newly found enthusiasm. Thus I went thaiboxing yesterday. And that's where the oddest moment of my life in a long time occurred.

I was getting ready, changing, just about to put my contact lenses in etc and, at the same time, trying to overcome my fear of possibly dying within the next hour or so as that's what I thought happens when you just eat all christmas and don't do anything in the exercise part of your life. This girl next to me had a huge bag with her and just as she started to open it something fell out. Silly me, thinking it was something like a hairbrush or, at the most, her mooncup, turned and nearly bent down to pick it up for her. It was neither her brush nor her mooncup, oh no. It was a gun!

For a split second I froze thinking she might as well shoot us all now, we've seen her weapon. But she didn't seem that bothered, just picked it up and shoved it back to her bag (god knows what else's in there!). Somewhere around this point I remembered they do Krav maga there as well, the gun's fake and I haven't just had a near death experience.

Oh, and I didn't die from the boxing either, it wasn't half as bad as I thought. And the big bad thaiboxer guy (he's really nice & not scary at all but for some reason I've just always been slightly intimidated by him) talked to me afterwards and was really nice and not scary at all.

Päivityksiä linkkipalkkiin

Blogien alati muuttuva ihmemaa on muuttunut ja siksi myös linkkipalkkini on saanut päivitystä. Sohvi on näkymä toistaiseksi kadonnut blogimaailmasta (korjatkaa toki, jos olen väärässä, mutta ainakaan entisellä osoitteella en enää Pihvi-Sohvia löydä). Tilalle on puolestaan ilmestynyt uudelleen löytynyt villien teinivuosien kaveri Laura tyylikkäällä vaaleanpunaisella blogillaan :).

Näkemiin ja tervetuloa!

Henkinen tasapaino on sittenkin löytynyt

Syksy oli outo. Kuukausia meni, etten kyennyt mihinkään muuhun kuin normirutiinien suorittamiseen: aamulla ylös, töihin, illalla kotiin ja parin tunnin aivottoman makailun jälkeen nukkumaan. Sama kaava päivästä toiseen. Pikkujoulukaudella aivoton makailu tosin luonnollisesti korvattiin baareissa notkumisella, joka söi henkisiä voimavarojani entisestään. Olo oli huono, itketti ja väsytti.

Joululoma tuli siis enemmän kuin tarpeeseen. Joensuussa ja Rovaniemellä oli oikein rentouttavaa ja onnistuin lataamaan itseni oivaan kuntoon. Sopivassa suhteessa kokkailua, laiskottelua sekä virkistäviä jälleennäkemisiä - mieli on paljon parempi. Energiaa on enemmän ja haluan (jälleen kerran) palata vanhojen harrastusteni pariin. Luvasa tänä vuonna on siis nyrkkeilyä, lenkkeilyä, mahdollista jumppaa, ruoanlaittoa yksin ja yhdessä sekä omasta kodista nauttimista.

Tänään kävin Hakaniemen hallissa ostamassa maksaa loppiaispäivälliselle. Kuinka aikuista, että vapaaehtoisesti kohtaa entisaikojen kauhuruoka-aineita! Tähän(kin) kokeiluun on minua kannustanut keittiösankarini Mysi Lahtinen, jonka uusimman makuhermojenkutkutusoppaan sain joululahjaksi. Hyvästä keittokirjasta tulee hyvälle mielelle! Lisäksi ostin torilta kukkia eloni riemuksi. Seuraavaksi täytyy siivota, koska ei sotkuisessa kodissa voi nauttia kukista ja hyvästä ruoasta.