Elämästä. Maailmasta. Asioista, joita muut eivät edes huomaa.
Thursday, June 21, 2007
Sanontoja ja silleen.
Kuuntelen aamuisin Ylen Aamu-tv:tä. Se on eri kätevä keino päästä päivän uutisten tasalle heti aamusta ja pysyä samalla aamutoimien ajan aikataulussa katsomatta kelloa: uutiset alkavat tasalta ja puolelta, urheilu-uutisten päättyessä kello on joko vartin yli tai varttia vaille ja lastenohjelman tunnari kertoo kellon olevan 8.25. MTV3:n aamuohjelmaan verrattuna Aamu-tv on laatuohjelma ja huomattavan paljon vähemmän ärsyttävä. Juontajat ovat asiallisia eikä tee mieli hypätä parvekkeelta heitä kuunnellessa.
Mutta, mutta... Tänään meni hammastahnaa väärään kurkkuun uutisia kuunnellessa. Kyseessä oli EU:n huippukokoukseen liittyvä uutinen. Siinä sanottiin näin: "...lipusta, hymnistä ja jopa yhteisestä ulkoministeristäkin luovutaan. Ja todennäköisesti lapsiveden mukana menee myös perusoikeusasiakirja - asiakirja, joka olisi määritellyt EU-kansalaisten...". Väärin! Ei näin! Ei kertakaikkiaankaan näin! Oletan, että tavoiteltu sanonta oli "heittää lapsi pesuveden mukana", joka joillain muilla kielillä on kenties vieläkin selkeämpi "Don't throw the baby out with the bath water". Ei siis lapsiveden mukana - no amniotic fluid involved here, none whatsoever!
Jos aikoo käyttää sanontoja, sananlaskuja tahi metaforia, on syytä tietää a) mitä ne tarkoittavat ja b) kuinka niitä käytetään. Ja siksi toisekseen: mikäli kyseisen uutisen laatija olikin erityisen varma, että tämä nimenomainen sanonta menee juuri näin, mikä ihme saa ihmisen käyttämään minkäänlaista lapsivesivertausta uutistekstissä? Toivon, että kyseessä oli aloitteleva kesätoimittaja.
Seuraavassa uutisessa "alettiin tekemään" jotakin. Oi aikoja, oi tapoja!
Kokoukset ovat ihan kivoja, periaatteessa pidän kokouksista. Niissä saa kahvia ja pullaa, joskus jopa ruokaa. Niissä tapaa tuttuja ja hyvällä säkällä ehtii vaihtaa kuulumisiakin. Joissain kokouksissa vieläpä päätetään tärkeistä asioista. Mutta rajansa kaikella. Tänään olen ollut kokouksissa yhteensä 9,5 tuntia. Ensimmäinen alkoi klo 11 ja loppui klo 12. Toinen alkoi klo 12 ja loppui klo 15. Kolmas alkoi klo 15 ja loppui klo 17. Neljäs alkoi klo 17 ja loppui klo 20.30. Useimmissa kokouksen vaihdoissa täytyi myös luonnollisesti vaihtaa kokouspaikkaa, mutta kuin ihmeen kaupalla pahimmillaankin myöhästyin vain 10 minuuttia (joskin se vaati raivokasta ryntäilyä raitiovaunun perässä). Siinäpä se päivä sitten menikin. Onnekseni toisessa kokouksessa oli lounasta, muuten olisi jäänyt syöminen väliin ja se jos mikä saa minut kihisemään kiukusta. Pahoitteluni kaikille niille, joille tästäkin huolimatta kiukuttelin tänään, myös armoton kiire aiheuttaa lapsellista äksyilyä.
Olin ajatellut tehdä vielä muutaman työjutun viimeisen kokouksen jälkeen, mutta ei pysty, huikeen vaikeeta ja huomattavan hapokasta. Luulen, että ansaitsen hyvät yöunet ennen huomisaamun palavereita klo 9, klo 10.30 jne...
Kesä on hienoa aikaa. Pääsääntöisesti on lämmintä ja valoisaa, aamulla herääminen ei harmita likimainkaan niin paljon, kuin loppusyksyn loska-aikaan tai sydäntalvella, kun ulkona on 25 astetta pakkasta. Ja voi lähteä ulos ilman takkia ja istuskella pihalla syömässä jäätelöä ilman pelkoa siitä, että huulet jäätyvät jätskipalloon kiinni.
Mutta, mutta, mutta... Koska ihminen perusluonteeltaan on tyytymättömyyteen taipuvainen tapaus, on kesässäkin omat ongelmansa. Ylenpalttinen auringon määrä vähentää unentarvettani oikeastikin, mutta osa siitä on silti harhaa. Iltaisin ei nukuta, vaikka tietää, että aamulla kello soi ihan yhtä aikaisin kuin talvellakin - en ole enää viikkoihin noudattanut talvista "kymmeneltä sänkyyn" -sääntöäni. Ja sen huomaa.
Parasta vuodenajoissa on niiden vaihtelu. Ja kesässä parasta on se, että kohta alkaa pitkän pitkä loma. Ja sitten saa nukkua pitkään!
Jani löysi netistä tällaisen valtaisan hauskan karttajärjestelmän, johon voi värittää kaikki ne maat, joissa on käynyt. Olen aina haaveillut pöytäkartasta tms., johon puuväreillä voisi merkitä, missä on oikeasti käynyt, missä on pysähtynyt vain välilaskun verran ja niin edelleen. Tämä tekninen sovellus kelvatkoon tällä erää, sehän jopa kertoo, kuinka monta prosenttia maapallosta on jo hallussa. Omissa laskuissani olen toki aina laskenut USA:n yhdeksi paikaksi, en erityisemmin halua käydä sen joka kolkassa, koska ne pimeimmät kulmat on jo käyty katsomassa. No, joka tapauksessa, tämän laskumallin mukaan enää 84% jäljellä...
On joitain asioita, joista viimeistään tietää, että on kesä: Aamulla herää aikaisemmin ja virkeämpänä, koska aurinko haluaa sisään sälekaihtimien raoista. Vähintään nenänpää, todennäköisesti myös käsivarret, punoittavat riemuisasti, koska ei malttanut lähteä riittävän ajoissa sisälle (ja aurinkorasvaahan ei tietenkään voi käyttää). Jalassa on vähintään yksi komea rakkula, koska kivat ja sievät sandaalit hiertävät pirusti, mutta juuri ne on saatava laittaa jalkaan kaupunkikävelylle (tässä ymmärtääkseni on yksi olennaisimmista miesten ja naisten välisistä eroista).
Yksi kesän merkki, jonka arvon olen ymmärtänyt vasta aikuisena, on sipuljkasti. Lapsena ihmettelin, miksi aikuiset vouhottavat jostain oudosta ruoasta, jossa ei ole mitään hyviä aineksia, mutta sittemmin tuo ihana savolainen yksinkertaisuus on vienyt minunkin kieleni. Siispä:
Sipuljkasti
Uusia perunoita Sipulinvarsia Kermaa (oikeaa kuohukermaa, ei mitään höpöhöpökevytkermaa) Suolaa, paljon
Keitä perunat. Silppua sipulinvarret ja laita pieneen kulhoon kerman ja suolan kera. Maista, että suolaa on riittävästi. Kasta (hence the name) perunoita sipulikermassa ja nautiskele. Seuralaiseksi käy esimerkiksi aito ja alkuperäinen ruisleipä. Nami!
